Oikeuden mukaan toimitusjohtaja oli huolimaton. Rakennusyhtiön johtaja taas toimi tahallisesti.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on antanut ratkaisun isossa ympäristörikostapauksessa, joka koski Vantaalle rakennettua golfkenttää, Vantaan Golfpuistoa.
Asiaa käsiteltiin törkeänä ympäristön turmelemisena. Syytteen mukaan golfkenttätyömaalle oli vuosina 2015–2018 kipattu suuri määrä, jopa 1,2–1,5 miljoonaa kuutiota haitta-ainepitoisuuksien sallitut raja-arvot ylittävää, ympäristölle haitallista maa-ainesta ilman ympäristölupaa.
Useiden henkilöiden epäiltiin syyllistyneen rikokseen. Heidän joukossaan oli sekä sittemmin konkurssiin menneiden golfyhtiön että pääurakoitsijayhtiön vastuuhenkilöitä ja työnjohtoa.
Käräjäoikeus päätyi lievemmälle kannalle useassa asiassa esitetyssä syytekohdassa.
Ensinnäkin se katsoi, että asiassa kiistan kohteena ollut maa-aines ei ollut pilaantunutta, vaan se oli saatu levittää ja jättää kentälle.
Käräjäoikeuden mukaan oli selvää, ettei maa-aines itsessään aiheuttanut tai aiheuta ympäristöä tai ihmisiä uhkaavaa vahingon vaaraa, vaan se täysin tarkoitukseen sopivaa.
Oikeuden mukaan toiminnasta ei myöskään aiheutunut pysyvämpiluonteista vahinkoa tai ympäristöarvojen heikentymistä, eivätkä syytetyt saaneet toiminnastaan huomattavaa taloudellista hyötyä.
Oikeus hylkäsi golfyhtiön hallituksen puheenjohtajan syytteet törkeästä ympäristön turmelemisesta ja ympäristön turmelemisesta. Oikeuden mukaan hän oli yrityksen toimitusjohtajalta saatujen tietojen varassa, eikä hänen ollut niiden perusteella syytä ryhtyä toimiin. Oikeuden mukaan mies ei siis rikkonut velvollisuuksiaan.
Rakennusyhtiötä ja golfyhtiötä vastaan nostetut syytteet jäivät silleensä, sillä molemmat yritykset menivät konkurssiin.
Kahdelle tuomiot
57-vuotias rakennusyhtiön entinen toimitusjohtaja sai 6 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen rikoksesta, joka käsittää ympäristön turmelemisen ja törkeän ympäristön turmelemisen.
Oikeuden mukaan mies oli toimitusjohtajana ja vastaavana työnjohtajana tiennyt tai vähintäänkin hänen oli pitänyt ymmärtää, että puhtaankin maa-aineksen tuonti ja jälleenkäyttö näin huomattavilla määrillä aiheutti ainakin ympäristölupatarpeen arvioinnin.