Vauvojen joukkohaudasta yritettiin aluksi vaieta – toimittaja kertoo MTV:lle, miten "kauhukammio" paljastui Irlannissa

O’Reillyn artikkeliin ei aluksi reagoitu Irlannissa, mutta aihe räjähti käsistä, kun brittilehti Mail Online pyysi luvan julkaista sen.

– En ole ikinä saanut, enkä tule saamaan, sellaista määrää puheluita kuin sain artikkelin julkaisemisen jälkeen, O’Reilly kertoo MTV Uutisille.

Sen aikainen pääministeri Enda Kenny määräsi valtakunnallisen tutkintakomission selvittämään äiti- ja lapsikoteja. 

Kenny totetsi, että avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia on kohdeltu Irlannissa "alempiarvoisena alalajina" vuosikymmenten ajan. 

Nunnajärjestö pyysi anteeksi

Tutkinnan jälkeen komissio vahvisti, että merkittävä määrä ihmisten jäännöksiä oli löydetty umpinaisesta säiliöstä Tuamissa. Kyse oli samasta haudasta, joka oli suljettu 70-luvulla. 

Sisällä ei kuitenkaan ollut nälänhätään kuolleita, vaan satoja lapsikodeissa kuolleita vauvoja ja pikkulapsia.

Pääministeri kutsui myöhemmin sitä "kauhukammioksi" puheessaan parlamentissa.

Laitosta hallinnoinut nunnajärjestö Bon Secours -sisaret ensin kielsi O’Reillylle haudan olemassaolon, mutta myöhemmin pyysi julkisesti tapahtuneesta anteeksi. 

Järjestö lahjoitti tänään alkaneita kaivauksia varten 2,5 miljoonaa euroa.

– Heillä on paljon rahaa ja omaisuutta, O’Reilly kuvailee.

"Pahempaa kuin murha"

Irlannin äiti-lapsikodit toimivat aikana, jolloin lapsen saaminen avioliiton ulkopuolella ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää.

– Oli niin paheksuttua olla yksinhuoltaja. Lapsen saaminen avioliiton ulkopuolella oli aivan järkyttävä asia. Se oli pahempaa kuin murha, Alison O'Reilly sanoo.

Ei ollut väliä, vaikka raskaus olisi ollut raiskauksen tai insestin aiheuttama. 

– Olit raskaana, etkä olisi saanut olla. Ja se oli sinun vikasi. Siinä se [syy] oikeastaan oli, O'Reilly sanoo.

Avioliiton ulkopuolella lapsia saaneita naisia nimettiin julkisesti alttarilla messuissa ja heidät hyljeksittiin yhteisöistään. 

– Ihmisiä kohdeltiin kuin likaa. Se oli suuri, häpeällinen asia. Valitettavasti juuri tämä toimi äiti- ja lastenkotien taustalla.

"Vastaus kriisiin"

Valtion vuonna 2021 julkaistu raportti äiti-lapsikoteihin sanoi kirkon ottaneen vastaan naisia ja lapsia, joita kukaan muu ei halunnut. 

O’Reillyn mukaan monet henkiinjääneet ja heidän sukulaisensa pitivät raporttia kaunistelua, mutta äiti-lapsikoteja pidettiin aikanaan ratkaisuna kriisiin.

– Äiti-lapsikodit olivat valtion mukaan vastaus kriisiin. Tämä oli heidän mukaansa katolisen kirkon tapa toimia oikein näitä ihmisiä kohtaan.

Taloudellista tukea näille naisille omien lastensa kasvattamiseen ei aluksi ollut lainkaan. 

– Ihmiset saivat aviottomia lapsia, eikä heille ollut paikkaa. Poliittisten johtajien kesken käytiin paljon taistelua. 

– Kriisi oli niin suuri, että näitä naisia, jotka saivat lapsia avioliiton ulkopuolella, oli alettava tukea. 

Taloudellisia tukia alettiin antaa 1980-luvulla, kuten yksinhuoltajien tukia ja kuntien vuokra-asuntoja.

– Orpokoteja oli edelleen, lapsia sijoitettiin sijaisperheisiin, mutta valtio alkoi tukea naisia kotona. Ja naisten oikeudet alkoivat muuttua. Ajat muuttuvat, O'Reilly sanoo.

Tyttöjä päätyi laitoksiin ulkonäkönsä vuoksi

Laitoksista lähdettyään, kun lapsi oli joko kuollut tai annettu adoptoitavaksi, jotkut naiset päätyivät toisiin laitoksiin nimeltään "Magdalene Laundries", Magdalena-pesulat.

Niiden ehkä tunnetuin asukas oli edesmennyt laulaja Sinead O’Connor, joka lähetettiin dublinilaiseen laitokseen 14-vuotiaana, koska häntä pidettiin ongelmalapsena.

– Mutta tyttö saatettiin laittaa sinne vain siksi, että hän saattaisi joskus tulevaisuudessa joutua vaikeuksiin, Alison O'Reilly sanoo.

– Hän saattoi olla liian hyvännäköinen. Tai vähän flirttaileva. Juttelee liikaa poikien kanssa. Ajateltiin, "Voi ei, tuo tyttö vielä joutuu vaikeuksiin."

Vanhemmat menivät puhumaan papin kanssa, mitä pitäisi tehdä. Sitten pappi tulikin ovelle koputtamaan, O'Reilly kuvailee.

Nuoren sukupolven on vaikea käsittää tätä

Alison O’Reilly sanoo nuorille olevan vaikea käsittää, miten yksinhuoltajaäitejä kohdeltiin näin.

– Esikoispoikani oli noin 16-vuotias silloin, eikä hän voinut käsittää sitä. Minä en ollut naimisissa, ja Tuamissa tällaisia asioita tapahtui kaltaisilleni ihmisille. Ja adoptoin hänen veljensä Etiopiasta yksinhuoltajana. 

– Nykyään on niin paljon uusperheitä, niin paljon lapsia, joilla on isäpuolia ja kaikenlaista. Nuoret eivät voi käsittää mitään niistä ajoista.