Venäjän sodanjohto ymmärsi pian hyökkäyksen alettua, että suunnitelma oli mennyt pahasti vikaan – Ukraina huiputti Putinia ovelilla tempuillaan

Erityisen hyvin venäläiset onnistuivat vahingoittamaan Hersonin ja Mykolaivin alueen ilmatorjuntaa, minkä lisäksi pohjoisessa Venäjä tuhosi kaksi ilmatorjunta-asemaa ja onnistui raivaamaan avoimen ilmakäytävän Hostomelin lentoasemaa kohti.

Lue lisää: Ukraina iski tärkeälle sillalle Melitopolissa – Venäjä julkaisi kuvan melkoisesta montusta

Tutkijoiden mukaan iskujen kannalta kriittinen heikkous oli Venäjän puutteellinen kyky arvioida aiheutettuja vahinkoja. Venäläiset luottivat liikaa kolmeen tekijään: lentäjien vakuutteluun siitä, että kohteisiin oli osuttu, satelliittikuvissa näkyviin vaurioihin sekä tiedustelun kaappaamiin ukrainalaisten vaurioraportteihin.

Tämä teki hyökkääjistä alttiita disinformaatiolle. Esimerkiksi kun ensimmäiset ilmaiskut olivat vahingoittaneet ukrainalaisia lentotukikohtia, puolustajat ottivat vaurioista ilmakuvia, jotka painettiin eräänlaisten pressujen pintaan. Sitten lentokoneet voitiin tuoda takaisin lentotukikohtiin, sillä ne pysyivät suojassa kankaiden alla samalla, kun venäläiset ihmettelivät, operoitiinko koneita maanalaisista hangaareista käsin.

Väärät kuvitelmat kostautuivat

Perusteettomat oletukset hyökkäyksen menestyksestä johtivat myös tarpeettomien riskien ottamiseen. Ukrainassa operoivat venäläiskoneet eivät kantaneet mukanaan elso-säiliöitä invaasion ensimmäisen 72 tunnin aikana, sillä Venäjä uskoi tuhonneensa Ukrainan ilmatorjunnan.

Maajoukot taas etenivät tyypillisesti ilman ilmasuojaa. Ilmatorjuntajoukkoja taas kehotettiin olettamaan, että havaitut ilma-alukset olisivat omia. Tämä taas mahdollisti Ukrainan ilmavoimien rynnäkkökoneilla sekä dronekalustolla tekemät iskut venäläisiä maajoukkoja vastaan. Ukraina tosin kärsi omia tappioita näiden iskujen yhteydessä.

Kiovan pohjoispuolella olevalle Hostomelin lentoasemalle Venäjä hyökkäsi kahdella kymmenen helikopterin aallolla. Kaksi kopteria ammuttiin alas olalta laukaistavilla ilmatorjuntaohjuksilla, ja maahanlaskujoukot joutuivat saavuttuaan raskaan tykistötulen kohteeksi. Ukrainan asevoimien mekanisoidut yksiköt siivosivat lentoaseman myöhemmin hyökkääjistä, ja vastaavanlaiset erikoisjoukkojen operaatiot muualla Ukrainassa kokivat samanlaisen kohtalon.

Lue myös: Zelenskyi kiitti Bidenia "ennennäkemättömästä tuesta" – presidentit puhuivat puhelimessa

Tutkijoiden mukaan Venäjän hyökkäysjoukot saivat tietää tehtävästään tyypillisesti vasta noin 24 tuntia ennen hyökkäyksen alkua. Niinpä hyökkäykseen lähtevillä joukoilla oli pulaa ammuksista, polttoaineesta, ruoasta, kartoista ja toimivista viestintäyhteyksistä. Suurin ongelma oli kuitenkin, että taktisen tason komentajille ei ollut annettu tietoa siitä, miten heidän yksittäiset tehtävänsä kävisivät yksiin laajempien tavoitteiden kanssa.

Tutkijoiden mukaan pääosa venäläisjoukoista ei ollut valmistautunut koviin taisteluihin, ja monet venäläissotilaat tunkeutuivat ukrainalaiskaupunkeihin lataamatta aseitaan. Lisäksi vanhentuneet kartat sekä puutteellinen koordinointi aiheuttivat teiden ruuhkautumisen, mikä taas hidasti etenevien joukkojen nopeutta.

Venäjä onnistui tavoitteessaan sitoa pääosa Ukrainan joukoista Donbasin alueelle, ja Gomelin akselilla venäläisillä oli parhaimmillaan 12:1 ylivoima. Tästä huolimatta eteneminen ei onnistunut, ja tutkijoiden mukaan selitys löytyy venäläisjoukkojen psykologisesta tilasta.

Tiedonkulku tehotonta

Ukrainaan etenevillä venäläisjoukoilla ei ollut tarkkaa tietoa omasta sijainnistaan, ja käytössä olevat kartat olivat vanhentuneita. Venäläiset eivät olleet henkisesti varautuneet voimakkaisiin taisteluihin, eikä joukoilla ollut kunnollisia viestiyhteyksiä tilanteesta raportoimiseen tai uusien ohjeiden vastaanottamiseen.

Ukrainan joukkojen kannalta tilanne taas oli hyvin selvä, ja taktisella tasolla ukrainalaiset kykenivät pitämään aloitteen itsellään. Kuvaava esimerkki on, että ukrainalaiskaupunkeihin saapuneet venäläiset alkoivat monesti kysellä paikallisilta, missä oikein oltiin. Ukrainalaiset raportoivat nämä kohtaamiset omille asevoimilleen, jotka taas kohdistivat tykistökeskityksiä venäläisjoukkoihin. Tämä odotusten ja todellisuuden välinen ristiriita aiheutti venäläisjoukoissa jopa paniikkia.

Tutkijoiden mukaan jo kolmen päivän sodan jälkeen Venäjän sodanjohto ymmärsi, että suunnitelma oli mennyt pahemmanlaisesti mönkään: Ukrainan ilmapuolustusta ei ollut tuhottu, Venäjän maajoukkojen eteneminen oli pysähtynyt ja vastarinta oli rajua.

Lisäksi sotasuunnitelman kannalta kriittinen tavoite neutralisoida Ukrainan poliittinen johto ei ollut onnistunut.

Tutkijoiden mukaan invaasion ensimmäinen vaihe voidaan katsoa päättyneeksi kolmessa päivässä, minkä jälkeen Venäjä joutui muuttamaan taktiikkaansa.

Lue myös: Venäläinen uusnatsiryhmä kerää tiedustelutietoa Baltiasta – suunnittelevatko ääriainekset hyökkäystä Nato-maihin?