Kiistelyssä on vahva sisäpoliittinen puoli, sanoo maassa syntynyt tutkija.
Mustanmeren lukkona toimiva Turkki on ilmoittanut, että maa ei nykyisellään hyväksy Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun maa asettuu poikkiteloin yksimielisyyteen pyrkivän puolustusliiton päätöksenteossa, mutta tuorein veto on kaikkein radikaalein, arvioi vanhempi tutkija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista.
Lue myös: Kauanko Erdogan seisoo portsarina Suomen Nato-jäsenyydelle? "Makedonian harmaa kausi oli kymmenen vuotta", muistuttaa Pöllöraati
Vaatimusten takana on muutos Turkin poliittisessa kulttuurissa. Alarannan mukaan vielä 1990-luvulla maa suuntautui poliittisesti ja kulttuurisesti ensisijaisesti länteen. 2000-luvulla ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä hallinneen Recep Tayyip Erdoganin aikana länsimaita on alettu pitää vain yhtenä alueena, jonka kanssa maa on tekemisissä.
– Yhteys ei ole ensisijainen vaan välineellinen, Alaranta sanoo.
Samoilla linjoilla on tutkija Halil Gürhanli Helsingin yliopistosta. Hän väitteli yliopistossa valtiotieteiden tohtoriksi kaksi vuotta sitten Erdoganin johtaman Turkin valtapuolueen AKP:n toiminnasta.
– Erityisesti vuodesta 2009 alkaen Turkin suhtautuminen diplomatiaan on muuttunut niin, että diplomatiaa pidetään vaihtokaupan muotona. Siitä on tullut pääasia, mitä voidaan saada vastineena, Gürhanli sanoo.
Nykyhuolet esillä aiemminkin
Aiempi esimerkki Turkin vastustuksesta nähtiin vuonna 2019, kun se uhkasi olla hyväksymättä Baltian maiden ja Puolan suojaksi tarkoitettua tuoretta puolustussuunnitelmaa.
Turkki vaati Nato-mailta tiukempaa suhtautumista Syyriassa toimivaan kurdijärjestöön YPG:hen. Maa on nostanut järjestön esille myös Ruotsin ja Suomen jäsenyyshakemusten yhteydessä.