Tämän kesän pesimätulokset kertovat, että Suomen vesilinnuilla menee entistäkin huonommin. Syitä vesilintujen ahdinkoon on monia, esimerkiksi lintukosteikkojen ja vesistöjen rehevöityminen. Oma vaikutuksensa on myös metsästyksellä. Useita taantuneita tai uhanalaisia vesilintuja saa edelleen metsästää.
Helsingin keskustassa Töölönlahdella veden laatu on parantunut niin paljon, että jopa erittäin uhanalaiset nokikanat viihtyvät alueella. Yleisesti ottaen vesilinnuilla kuitenkin menee huonosti. Tämän kesän laskentatulosten mukaan monet lajit ovat taantuneet entisestään.
– Voimakkaasti 2000-luvulla vähentyneitä vesilintuja ovat muun muassa punasotka, tukkasotka, lapasorsa, nokikana, härkälintu, silkkiuikku, listaa Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) yli-intendentti Aleksi Lehikoinen.

Vesien rehevöityminen yksi syy lintujen ahdinkoon
Syitä vesilintujen ahdinkoon on monia, yksi pahimmista vesistöjen rehevöityminen.
– Rehevillä vesillä esiintyvillä lajeilla menee heikommin kuin karujen vesien lajeilla. Syynä on vesien liika rehevöityminen, jonka taustalla ovat historialliset maatalouden päästöt, mutta myös metsäojien kautta metsistä tulevat vesistöpäästöt. Veden laatu on heikentynyt varsin voimakkaasti monissa kosteikoissa. Se näkyy pohjaeläinten ja vesikasvien määrissä ja ne ovat vesilintujen ravintoa. Poikastuoton kautta se näkyy vähitellen näiden lajien kannan kehityksessä, selittää Lehikoinen.
Poikastuottoa verottavat myös vieraspedot minkki ja supikoira, jotka ovat runsastuneet ja levittäytyneet entistä laajemmalle alueelle Keski- ja Etelä-Suomessa.




