Noin puolet ihmisen omaan luontaiseen vuorokausirytmiin vaikuttavista tekijöistä on synnynnäisiä ja perimään perustuvia. Loput tekijät ovat erilaisten ympäristötekijöiden aikaansaannosta ja tulosta esimerkiksi siitä, millaiseen rytmiin ihminen on tottunut kasvun ja kehityksen aikana.
Vuorokausirytmi on hyvin sisäänkirjoitettu ominaisuus, kertoo Helsingin yliopiston kansanterveystieteiden dosentti Ilona Merikanto.
Hän nostaa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alkuvuodesta julkaistun seurantatutkimuksen, jonka mukaan vain alle kaksi prosenttia suomalaisista vaihtoi kronotyyppiään eli sisäistä vuorokausirytmiään selkeästi aamuvirkusta iltavirkuksi tai toisinpäin 40–50 vuoden iässä.
– Pientä joustoa kyllä tapahtui sekä iltavirkkujen että aamuvirkkujen keskuudessa, eli iltavirkuista tuli joko entistä enemmän tai vähemmän iltavirkkuja ja aamuvirkuista entistä enemmän tai vähemmän aamuvirkkuja, Merikanto sanoo.
Merikannon mukaan kyky joustaa omassa vuorokausirytmissä on hyvin yksilöllistä ja myös ikäsidonnaista. Nuorena kapasiteettia joustoon on enemmän, kunnes se alkaa hiljalleen vähentyä iän myötä.
Lue myös: Neljä tekijää, jotka tutkimuksen mukaan voivat pidentää elinikääsi
Ymmärrys lisääntynyt
Merikanto arvioi, että Suomessa on alettu ymmärtää paremmin ihmisten erilaisia vuorokausirytmejä ja niiden vaikutuksia terveyteen ja työkykyyn.
– On entistä laajemmin tiedossa, että vuorokausirytmi ei ole asia, jonka ihminen on itse valinnut. Olisi hyvä, että päästäisiin kokonaan eroon kaikenlaisesta syyllistämisestä, että esimerkiksi ääripään iltavirkut olisivat muita laiskempia vain, koska aamut ovat heille vaikeampia.
Merikanto toivoo, että Suomessa hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan joustavia työaikoja, jotka tarjoavat työntekijöille mahdollisuuksia oman luontaisen vuorokausirytminsä huomioimiseen.