Välimeren rantakaupungeissa huomaan aina, ettei minulle tekisi pienintäkään vaikeutta hylätä kokonaan liha, jos kala- ja äyriäistarjonta olisi kotikulmilla sama kuin siellä.
Tuoreissa merenelävissä on vielä se loistava piirre, että ne eivät vaadi erityisiä kokkailujippoja ollakseen lautasella täydellisiä. Usein ne parhaat kokemukset ovat olleet kiinni vain korkealaatuisista raaka-aineista ja yksinkertaisen taidokkaasta kypsennyksestä.
Siksipä ilahduin suuresti kuullessani Tampereen kauppahallin Kalaherkut Nygrenin kalatiskin alkavan roudata tiskiin aiempaa laajempaa valikoimaa mereneläviä. Kotimaiset kalat ovat toki erinomaisia, mutta niitä on kelpoina lajikkeina yksinkertaisesti aivan liian vähän. Eikä äyriäisiä lainkaan. Ryntäsin kuorman saapumispäivänä tiskille ja aloin pohtia, mitä hiton lajeja nuo ovat ja ennen kaikkea, miten niitä tulisi kokata. Aloitin kenties helpommasta päästä. En tiedä, mikä simpukkalajike on suomeksi, koska kaikki puhuvat aina vain clamseista. Sellainen ruskehtava, triplasti sinisimpukan kokoinen, sopivasti kämmeneen mahtuva lajike. Toiseen kääreeseen valmiiksi nyljettyä merianturaa ja vielä pussiin vähän merikorallia.
Mutta kokataan ensin simpukat. Niitä oli neljä. Sopiva pikkuherkku alkupalaksi kuohuvan kylkeen. Menin ehkä helpon kautta, mutta ensimmäisellä kerralla sopii niin tehdä enkä katunut. Gratinointi italialaisittain. Peittää toki simpukan makua, mutta niljakkeessa löytyy sen verran kokoa ja makua, että ominaispiirteet mahtuvat mukaan. Ongelmaksi muodostui kuorien auki saaminen. Siihenkin löytyy reseptissä ohje.
HUOM! Resepti toimii kaikille simpukkalajikkeille.
