Herkullinen retroruoka pistää hihittelemään kasarifiiliksiä.
Sain yllätyksenä postissa arvostelukappaleen Maija Silvennoisen uutukaiskirjasta, Maijan ruokavuodet. Kirja luotaa läpi Maijan monitahoisen uran ja kertoo vuosikymmenten mukaan jaoteltuna matkan varrella kokatuista annoksista ja tarinoista niiden takaa. Moniin ruokiin on tehty pieniä päivityksiä ammattitaidon kehityttyä vuosien saatossa. Runsaasti klassikoita ja sitä myötä hurja aikamatka suomalaiseen ravintolakeittiöön kuutena vuosikymmenenä. Sellainen kirja, jota en olisi osannut ostaa, mutta kun sen sain, pidän sen mieluusti hyllyssä vastapainona kaiken nykymaailman trendaaville keittokirjoille. Anna-Liisa Nikuksen ottamat, kikkailemattoman selkeät kuvat toimivat opuksen henkeen mainiosti.
Maijan ruokavuodet tarjoilee useita puoliksi unohdettuja klassikkoannoksia, jotka olisi upeaa nähdä pitkästä aikaa ravintolan listoilla, kuten Entercote Café de Paris (oon muuten syönyt livenä), Riesling-sabayon kalamurekkeen kera, Kuhaa Walewska ja Île flottante - lumimunat. Annostarinoissa vilahtelee suomalaisen keittiön suurnimiä Eero Mäkelästä lähtien. Maijan oppi-isistä voi moni kokki vain haaveilla.
Kirjassa on myös tuoreempia reseptejä, mutta halusin tehdä jotain todella retroa. Crêpes Prins Bertil osui siinä ytimeen. Krepit olivat 80-luvulla trendiruokaa. Jostain syystä niihin törmää Suomessa nykyään valitettavan harvoin. Kuka nyt ei ohuista, ilmavan rapsakoista letuista pitäisi? Tämä, kuten niin moni muukin kasariruoka on napattu meille Ruotsista. Annoksen on suunnitellut Ruotsin Prinssi Bertilin pitkäaikainen kokki Håkan Håkansson, pohjoismaisen keittiön uranuurtaja.
