Jos jokin ruoka on yhdistänyt maailmaa, se on pizza. Tällä viikolla se on kuitenkin aiheuttanut naurettavan paljon hässäkkää poliisin harmaan talouden iskuryhmän ottaessa pihteihinsä halpoja pizzoja myyvät pizzeriat. Syntyi #pizzagate. Olen lukenut mitä ihmeellisempää kritiikkiä ongelman ratkaisemisen yrittämiseen. Ongelman, joka on ollut kaikkien nähtävillä jo pari vuosikymmentä. 
#Pizzagaten ytimessä on mielestäni vain se, maksetaanko niistä pizzoista verot ja muut lakisääteiset maksut vai ei. On eri asia, olisiko poliisien alati hupenevia resursseja syytä kohdentaa toisaalle. On eri asia, mitä kansalaisuutta ravintoloitsija edustaa. On eri asia, kuuluisiko poliisin määrittää pizzan oikeaa hintaa. On eri asia, saako vasikointiin kannustamisesta tyylipisteitä. On eri asia, mitkä ovat MaRan motiivit kampanjassa. On eri asia, kuinka ahkera pizzerianpitäjä on huhkiessaan pitkää päivää. On eri asia, tehdäänkö nyt asialle oikeasti jotain vai uhitellaanko vain. Sen sijaan on olennaista antaa tukemme rehellisille ravintola-alan yrittäjille, jotka ovat sinnitelleet kuititonta kilpailua vastaan pitkään. Verottoman, alihintaisen pizzan vähättely on rehellisen työn vähättelyä. Yrittämisen vähättelyä. On olennaista tunnustaa, että väärinkäytöksiä tapahtuu runsaasti. On olennaista edes yhdessä ääneen todeta, että tämä on oikea epäkohta, jolle halutaan tehdä jotain eikä vain ohittaa asia olkia kohauttamalla. Luopuisimmeko seuraavaksi alle 20 km/h-ylinopeuksien valvonnasta, koska rattijuoppoja pitäisi kitkeä tehokkaammin?
Hairahdun "pakon" edessä halpiskebab-pizzeriaan 1-2 kertaa vuodessa. En muista, montako vuotta on kulunut, kun näin viimeksi kassan kilahtavan loppuun asti ja tarjottavan kuittia. Tyypillisin keino on pitää kassakoneen lipas auki ja lyödä summa koneeseen, rahastaa, antaa vaihtorahat, mutta missään vaiheessa ei lyödä maksua loppuun. Siihen vaiheeseen, kun normitilanteessa kassakoneen lipas aukeaisi. Yksi vippaskonsti on kahden kassan taktiikka. Kirjoittaessani aiheesta artikkelia lehteen 2001, kirjasin ylös, kun kassaan iskettiin 0,25 ja sanottiin summaksi 25 markkaa. Mikään ei ole muuttunut. Ongelma vain kasvanut. Kortilla maksaminen on sentään yleistynyt, mikä ahdistaa harmaata taloutta pari askelta kohti nurkkaa.
