Tampereen ravintolaskene laajeni tänä kesänä myös vetten päälle. Perinteinen Pyhäjärven risteilijä M/S Tampere muovattiin konseptiltaan ja osittain tiloiltaan uuteen uskoon Gastrolaivaksi ja tarjoilee nyttemmin ruokaa ja juomaa myös maakravuille. Laiturissa makoilun lisäksi paatti heittää toki edelleen lenkkiä Pyhäjärven saaria täynnä olevissa maisemissa.
Purkin ruokapuoli laitettiin kerralla kuntoon Chef Santerin toimesta. Listalle kerättiin mm. parhaita paloja kokin keittokirjoista, joista kaksi ilmestyi kuluneen puolen vuoden sisään. Raaka-aineita ja lähituottajia kunnioittavaa, makupareja löytävää ja maanläheistä kokkausta maltilliseen hintaan. Santeri kutsui meidät maistelemaan laivalle Gastrolaivan herkkuja (firman piikkiin). Lista koostuu suomalaishenkisistä tapaksista (á 4,50) sekä muutamasta pääruoasta (14-16 eur). Jälkkäreitä on kolme ja juustoannos päälle (4,50-7 eur).
LAIVA ON LASTATTU TAPAKSILLA. Pöytä täyttyy mitä erilaisimmista mauista. Yksinkertaisia annoksia, joissa kaikissa yllättää hauskasti yksi tai useampi sävy. Jokaisessa on mukana paikallisten toimijoiden raaka-aineita kuten Ravintola 4 vuodenajan makkaraa, Penttilän tilan bratwurstia, Poppamiehen Hiidenhilloa mustamakkaran kanssa ja Lähiruokapuoti Lempin (ehkä parasta lajissaan) ruisleipää. Mainio sinappi selviää talon omaksi tekeleeksi. Itsenikin yllättäen valitsen lempparitapakseksi savusärki-parfait’n punajuuren, kirsikan ja ruisleivän kera. Lähtökohtaisesti melko tylsä rievän päälle kasatut marinoidut Välimeren kasvikset fetan kera olivat myös iso positiivinen yllätys. Mustamakkaran kammoajien kannattaa aloittaa maistelunsa juurikin Poppamiehen hillon tukemana.Annokset toimivat parhaiten jaettuna, 2-3/syöjä. Pääsee makuiloittelemaan. Vastaavanlaisia herkkupaloja ei Tampereella muualta saa. Lista elää sesonkien mukaan.
Neljästä pääruoasta kaksi on burgereita. Haukipihvin taistelupariksi on napattu Pernod-paprikastiketta ja fetaa. Pernod’ta ei oikein huomaa ja kastike kaipaa lisää makua. Santeri briiffaa kokkeja hetken ja kokkausmetodi hioutuu. Ainekset loistavaan kalaherkkuun ovat kasassa, kunhan makuja vahvistetaan. Santeri naureskelee tunnustaen, miten vaikeaa on päästää "lapsistaan" eroon ja jättää tarkoin hiotut annokset kokonaan toisten kokkien käsiin. Samalla hän lisää, miten tyytyväinen on siitä, että tietää niiden jäävän hyviin käsiin. Kokkipojat tekivät nyt koko listan ensimmäistä kertaa yksin.
