Synttäriviikkoni kulinaaritykitys alkoi vanhalla suosikilla, Ravinteli Berthalla. Tämä oli viides visiittini paikassa, joten linja on käynyt tutuksi. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyväksi asiaksi voi laskea sen, että tuntosarvet voi laskea alas ja ottaa rennommin, kun tietää, miten homma pelittää. Tämä tuo taas esiin sen puolen, että Bertha ei enää liiemmin yllätä. Tähän mennessä se on ehtinyt ilahduttaa pari kolme kertaa positiivisesti, kerran hiukan pettänyt ja kerran vastannut odotuksia. Odotukset ovat realistisoituneet alkuhuuman jälkeen.
Tsekkaa edelliset kokemukset: eka, toka, kolmas.
ALKUKUPLIKSI suositusviinipakettiin kuuluvan René Geoffroy Empreinte Brut Premier Cru 2008 -samppiksen omenaisen tyylikkäät aromit. Alkunaposteluun ”charcuterie” eli lautasellinen herkullisia leikkeleitä. Mm. lähitiloilla tuotettu possunniska ja -poski sekä hanhi vetävät hienosti vertoja eteläeurooppalasille lihalautasille. Suolaisten lihojen kanssa pärjäävän La Bota de Florpower #53 ”Mas Alla”:n kanssa nappialoitus.
KALANSIEDÄTYSHANKKEENI pyrkii valitsemaan tasokkaissa paikoissa aina silakkaa, jos sitä on tarjolla. Perinteisesti kokattuna se ei edelleenkään liiemmin maistu, mutta taitavien kokkien käsistä olen saanut monta loistavaa makupalaa lautaselleni. Niin myös tällä kertaa. Mummonkurkkujen, kevyesti savustetun jogurtin, friteeratun mädin ja rapsakaksi paistetun taikinan kera tarjoiltu silakka-annos palautti mieleeni Berthan yllättävänkin vahvuuden makunystyröilläni, alkuruoat. Etikka oli vedetty sopivasti tappiin, silakka marinoitu juuri omaan makuun sopivaksi, frittimäti toi sävyä ja rapsakka taikina, no, rapsakkuutta. Kaikki balanssissa toisiaan nostaen. Illan paras annos. Puolikuiva kamppaili maukkaasti annoksen happojen kanssa. Vaimolle kaadettu näkemys kesäkeitosta nosti suupielet korviin ja alkuun podettu annoskateus hälveni. Niin tuttua, mutta silti niin erilaista. Rustiikkisuus päivittynyt pehmeän hienostuneeksi. in makuparimuistot eivät yltäneet kirjoitushetkeen asti.
