Lukaisin lauantain 13.8.2016 Hesarista sen verran mieltä vaivaavan pääkirjoituksen, että päätin ottaa sinänsä tutun aiheen kunnolla ajateltavaksi. Kirjoittaja kertoi, miten ulkomailla kauppojen ruokatarjonta vaikuttaa turistin silmin helposti valloittavalta kotimaahan verrattuna, mutta arjen koittaessa tulee ikävä suomalaisia marketteja, joista saa kaikki ostokset kerralla.
MÄÄRÄ JYRÄÄ LAADUN. En ole elänyt arkea ulkomailla, joten kirjoittajan näkökulmasta lienen jäävi kommentoimaan. On kuitenkin totta, että joka ikinen kerta, kun astun sisään esim. italialaiseen markettiin, iskee hillitön kateus maan ruokakulttuuria kohtaan. Vaihtaisin pienehkön marketin tarjonnan suoralta kädeltä suomalaisten hypermarkettien ja kaiken maailman Herkkujen valikoimaan. Myyntiartikkeleita on italialaisessa lähikaupassa huomattavasti vähemmän, mutta sellaisia, joita itse kulutan, reilusti enemmän ja laadultaan huikaisevan paljon parempia.
SESONGIT. Pilkotaan hieman. Italiassa kunnioitetaan sesonkeja, Suomessa ei, mitä nyt mansikoiden ja herneiden suhteen ja nekin ostetaan mielummin torilta. Iloisia yllätyksiä toki osuu kohdalle silloin tällöin. Italialaisen marketin hevi-osastolla näkee heti, mitkä kasvikset ovat sesongissa. Suomessa niille on parhaassa tapauksessa valittu oma kaukalo jossain reunalla. Koska elämme 8 kuukautta ilman omia ruokasesonkeja, olemme tottuneet tuontikasviksiin. Aina on jossain sesonki kullekin kasvikselle. On hirmuisa sääli, ettemme kunnioita sesonkeja edes silloin, kun oman sadon puitteissa voisimme. Sesongit rytmittävät vuotta ja patistavat monipuoliseen ruokavalioon. Niiden kautta syö automaattisesti tuoretta ruokaa, joka on juuri silloin parhaimmillaan. Uusia sesonkeja on aina ilo ottaa vastaan. Aah, artisokkaa! Jee, parsat saapuivat! Mutta makaroonilaatikko ei sesonkeja kaipaa.
