Viikon sisään on saavutettu niin monta virstanpylvästä, että tuntui täydelliseltä hetkeltä istahtaa alas ja miettiä tätä koko tekemistä. Ja teitä.
Viime viikolla ylsi Sivumaun Facebook-sivun seuraajamäärä 3000 ihmiseen. Instagramissa päästiin tuhanteen. Keskiviikkona ikävuosiin pamahtaa nelonen eteen. Ne kaikki pistivät ajattelemaan - hyvällä tavalla. Pysäyttivät nauttimaan hetkeksi kiitollisuutta. Kiitollisuutta siitä, että saa tehdä niin monin tavoin sitä, mistä pitää ja että se tuottaa iloa muillekin. 
Sivumaku-blogi on ollut nyt pystyssä 5 vuotta ja 3 kuukautta. Blogi syntyi paitsi oman ruokaretken päiväkirjaksi, myös vastapainoksi yltiöihanille ruokablogeille, joiden kauniin ruokakuvan ympärille rakentuvaa maailmaa (ja Helsinki-keskeisyyttä) en kokenut omakseni. Ruokaan liittyy valtavasti negatiivisia, jopa pahoja asioita eikä kukaan tuntunut tuovan niitä esiin. Päällimmäisenä ruoasta nousee esiin onneksi iloa, rakkautta ja onnistumisen kokemuksia. Ruoka on yksiä helpoimpia tapoja osoittaa välittävänsä. Läheisistä, luonnosta ja itsestään. Välinpitämättömyys on kuitenkin vallannut liikaa alaa. Sen myötä näemme synkkiä tilastoja luonnon hyväksikäytöstä, piittaamattomudesta kuluttajia kohtaan sekä ylipainon räjähdysmäisestä kasvusta. Suunta muuttuu jokainen ostos kerrallaan. Jokainen ajan raivaus kunnolliselle aterialle on askel parempaan oloon ja toimivampaan maailmaan. Suureellista, mutta totta. Kiire tuhoaa hyvinvointia tehokkaammin kuin mikään maailmassa.
SIVUMAKU FACEBOOKISSA. Otin Facebookin vahvasti mukaan blogin alussa. En tueksi, vaan olennaiseksi osaksi. Samoin Instagramin ja Twitterin. Nykyaikainen blogi on muutakin kuin osoite webin valtameressä. Blogialusta toimii parhaiten reseptien jakamisessa ja tällaisten avautumisten pohjana. Tänne Maikkarin alle sellaisia on kertynyt 3,5 vuodessa 421 kpl. Pitäisi joskus niputtaa reseptit sujuvasti haettaviksi.
