Arktinen merijää on sulanut mittaushistorian toiseksi pienimpään kokoon. Vielä pienempi alue oli jään peitossa vuonna 2012. Muutos kertoo arktisen alueen lämpenemisestä ja ilmastonmuutoksen etenemisestä. Sulamisella voi olla peruuttamattomia seurauksia alueen lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle.
Syyskuussa arktisen merijään laajuudeksi Pohjoisella jäämerellä mitattiin 3,9 miljoonaa neliökilometriä. Luku on mittaushistorian toiseksi pienin. Vielä vähemmän merijäätä oli vuonna 2012.
– Kyllä se kertoo siitä, että arktinen alue lämpenee, merijää koko ajan vähenee ja vähenee, ilmastonmuutos etenee arktikassa. Näitä muutoksia, mitä on nähty viimeisten 10–15 vuoden aikana, ei voida enää selittää muulla kuin ilmastonmuutoksen etenemisellä, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Haapala.

Jääkarhut kärsivät, miekkavalaat yleistyvät
Arktisen merijään kesäaikaisella hupenemisella on monenlaisia seurauksia.
Pohjoiset laivaväylät, Koillisväylä ja Luoteisväylä, pysyvät pitkään auki. Sään vaihtelut voivat lisääntyä meillä Suomessa asti. Jotkut lajit ovat hätää kärsimässä samalla kun toiset levittäytyvät pohjoisemmaksi.
Esimerkiksi jääkarhuille jään hupeneminen ei tiedä hyvää.
– Jääkarhut ovat yksi symboli. Tottakai karhut tarvitsevat merijäätä elääkseen. Ne metsästävät merijäältä hylkeitä. Ne joutuvat etsimään uutta paikkaansa. Jos puhutaan tulevaisuuden lajeista, biologit puhuvat siitä, että miekkavalaat, tappajavalaat, ovat sitten tulevaisuuden jääkarhut Arktiksella, huomauttaa Haapala.


