Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola lopetti eilen kuukausien flirttailun ja kursailun julkisuuden kanssa, kun hän ilmoitti lähtevänsä mukaan presidenttikisaan valitsijayhdistyksen kautta.
Jos Aaltola saa kasaan 20 000 kannattajakorttia, Suomi saa uudentyyppisen ehdokkaan, joka ei jätä ketään kylmäksi.
Kevään repivä eduskuntavaalikamppailu, Petteri Orpon hallituksen katastrofaalinen alku, poliittisen ilmapiirin myrkyllisyys. Puolueiden mutapainin ulkopuolelta tuleva ehdokas voi vaikuttaa raikkaalta vaihtoehdolta, jos repivä meininki alkaa kyllästyttää äänestäjiä. Tämän varaan Aaltola näyttää rakentavan kampanjaansa.
Itseluottamusta on tuonut myös puhetilaisuuksien kansansuosio. Väkeä on suvi-Suomessa riittänyt.
Lue myös: Kaskinauriskansa, Tomppa Cruise ja Svinhufvud – Mika Aaltolan kampanja-avaus vilisi villejä vertauksia ja kielikuvia
Kilpajuoksu Venäjä-kriittisyydestä
Erilaisuus ja erityisyys. Ne jäivät mieleen Aaltolan eilisessä kampanja-avauksessa, eivätkä hyvällä tavalla.
– On helpompaa, kun ei ole erityisessä leirissä tai ei ole erityistä menneisyyttä tässä suhteessa. Nyt valitaan politiikan yläpuolella olevaan tehtävään ihmistä, Aaltola totesi eilen.
– Kannatus on ollut suhteellisen kestävää. Jos tuntuisi siltä, että löytyisi parempi ehdokas, en tähän hommaan ryhtyisi.
Aaltolan kummallisin ajatus oli, että hän olisi presidenttikisaajista ainoa, joka ajaa Suomen etua.
