Eritysherkkyys ei ole sairaus tai häiriö vaan ominaisuus, jota tulisi pitää vahvuutena.
Erityisherkkyys on hermojärjestelmän synnynnäistä herkkyyttä, joka ilmenee tavallista voimakkaampana tunne- ja aistiherkkyytenä. Tämä tarkoittaa, että erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ja voimakkaammin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, kuten ääniin, hajuihin, väreihin, tunteisiin tai tunnelmiin.
LUE MYÖS: Kun Liisa, 41, ymmärsi olevansa erityisherkkä, moni asia sai selityksen: "En voi sietää sitä ääntä, kun mieheni syö"
Erityisherkkyys ei siis ole opittua tai persoonallisuuteen pohjautuvaa, kuten esimerkiksi arkuus tai ujous usein on.
Toisin kuin ujo tai arka ihminen, erityisherkkä henkilö ei välttämättä pelkää tai jännitä esimerkiksi ihmisten seuraa. Hän vain saattaa reagoida siihen voimakkaasti. Tilanteet, joissa on useita eri ärsykkeitä, kuormittavat erityisherkkää ihmistä helposti. Toisaalta erityisherkkä saattaa yhtä herkästi kokea innostusta ja positiivista stressiä.
– Erityisherkkyys voi johtaa uupumukseen tai ylivireyteen, minkä vuoksi palautumiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota, työterveyspsykologi Aino Pitkänen sanoo.
Erityisherkkyyttä ei ole katsottu ennenkään hyvällä
Suorituskeskeisessä ja kovassakin nykymaailmassa erityinen herkkyys ei välttämättä kuulosta erityisen suotavalta ominaisuudelta. Herkkää persoonaa ei olla huomioitu historiassakaan, muistuttaa psykologi Heli Heiskanen.
– Perinteiset kulttuurilliset arvot eivät ole pitäneet herkkyyttä tai tunteikkuutta hyvänä asiana. Ennemmin on korostettu työntekoa, kestävyyttä ja suoriutumista. Nykyään etenkin suoriutumista, Heiskanen sanoo.


