Estonia-onnettomuuspäivän iltana istuin tallinnalaisessa kahvilassa ja lehteilin monikymmensivuista luetteloa uponneen Estonia-laivan matkustajista. Jokaisen paperinivaskaan kirjatun matkustajan nimen perässä oli tieto siitä, oliko tämä pelastunut, kuollut vai eikä hänen kohtalostaan ollut vielä tietoa.
Vasta tuota luetteloa selaillessani ymmärsin, kuinka valtavasta onnettomuudesta todella oli kyse.
Pelastuneita oli vähän, varmistettuja kuolleita hieman enemmän mutta useimmiten nimen perässä luki vain lakonisesti "ei tietoa".
Kyyneleet nousivat silmiini vasta selaillessani tuota traagista luetteloa.
Kuten sittemmin selvisi, onnettomuudessa kuoli 852 ihmistä ja vain 137 pelastui.
Tietoa oli hyvin vähän tarjolla
Olin lentänyt aamulla Helsingistä Tallinnaan ja ryhdyin tekemään onnettomuudesta tv-juttuja illan uutisiin. Estonian Airin jo kuuluisaksi tulleet kuohuviinitarjoilut lyhyellä lennolla oli peruttu ja Tallinnaan päästyäni liput olivat puolitangossa.
Mitään tiedotustilaisuuksia ei aamupäivällä ollut luvassa eivätkä vastuulliset ministeritkään olleet kovinkaan halukkaita vastaamaan toimittajien kyselyihin. Soittelin liikenneministeriöön monta kertaa autosta, mutta sihteeri vastasi koko ajan eioota kysymykseeni mahdollisesta tv-haastattelusta.
Kaikki olivat varmasti hämillään tapahtuneesta, jota oli vaikea uskoa todeksi. Mutta kun mitään virallista tietoa ei Virossa saanut oikein mistään, huhumylly tapahtumista alkoi heti aamupäivällä. Radiokanavilla kerrottiin monenlaista tarinaan uppoamisen mahdollisesta syystä.
Menin lopulta liikenneministeriöön ministerin oven taakse odottamaan, että ministeri tulisi huoneestaan kommentoimaan tapahtunutta.
Ministeri Andi Mester, joka oli nimitetty tutkimuskomitean virolaiseksi puheenjohtajaksi, sanoi sitten odottelujen jälkeen, että Estonia oli kelvollinen kulkemaan Itämerelle säässä kuin säässä ja että asia tutkitaan perinpohjaisesti. Myöhemmin selvisi, että Estoniaa ei ollut rakennettu siten, että se voisi toimia avomerellä.
Terminaalissa ihmiset olivat apaattisia
Seuraavaksi suuntasin kuvaajani kanssa Estline-varustamon terminaaliin, joka on nykyinen Tallinnan sataman B-terminaali.