Vähemmistöjen asema, epätasa-arvo ja syrjintä nousivat viime vuonna puheenaiheeksi myös Formula ykkösissä.
Kauden alkaessa kesällä rasismi oli kuuma puheenaihe Black Lives Matter -mielenosoitusten takia. Reaktiona tähän F1 otti käyttöön syrjinnän vastaisen We Race As One -iskulauseen. Ennen jokaista kisaa kuskit polvistuivat tai osoittivat muilla tavoin tukensa yhdenvertaisuudelle.
Monien mielestä F1:n oli korkea aika kiinnittää aiheeseen huomiota. Autourheilu on perinteisesti ollut valkoisen miehen valtakunta.
– Todennäköisesti yli 90 prosenttia lajin parissa työskentelevistä on valkoisia, sanoo intialainen entinen F1-kuski Karun Chandhok.
Vaikka ei-valkoisia kuskeja on vuosien varrella ollut jonkin verran, on se Chandhokin mielestä vain yksi osa kokonaiskuvaa.
– F1 työllistää eri tavoin noin 15 000 ihmistä, ja kuskeja on vain 20. Kun miettii monimuotoisuutta, muut kuin kuljettajat ovat oikeastaan paljon tärkeämpi aihe, johon meidän täytyy keskittyä.
Kalleus rajoittaa
Monessa muussa lajissa vähemmistöjen asemaan on pitänyt herätä jo aiemmin. Brittiläinen kilpa-autoilija Charlie Martin näkee, että moottoriurheilu on tässä suhteessa jäljessä esimerkiksi jalkapalloa.
Nykyään kestävyysajoihin keskittyvä Martin on itse transnainen. Hän on pyrkinyt kasvattamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvyyttä autourheilussa. Hän huomauttaa, että naistenkin houkuttelemiseen lajiin on alettu keskittyä vasta 10–15 viime vuoden aikana.
– Sitä ei oikein ole käsitelty aiemmin, että lajin pitäisi olla avoimempi eri vähemmistöille, olivat nämä sitten ihmisiä eri etnisistä taustoista tai erilaisista seksuaali- ja sukupuoli-identiteeteistä.