Pääkaupunkiseudun kunnallisessa vanhainkodissa työskentelevä Johanna kertoo MTV Uutisille, miten joulua vietetään heidän vanhainkodissaan ja kuinka tärkeä joulu ylipäätään on vanhuksille.
Johanna kertoo, kuinka äskettäin katsoi televisiota erään vanhan rouvan kanssa ja jutteli tämän joulumuistoista. Yhtäkkiä rouva tarttui Johannaa hihasta ja kumartui lähemmäs.
– Olen ollut kilttinä, haluan suklaata ja riisipuuroa palkaksi. Kohta on joulu, rouva sanoi.
Johanna ryhtyi tuumasta toimeen ja järjesti illalla rouvan huoneeseen suklaata. Sattui vielä niin, että riisipuuroa oli ruokana jo seuraavana päivänä. Vanha rouva ilahtui siitä suuresti ja kiitteli: ”Ihanaa, että on tätä herkkupuuroa!”.
Monen muunkin asukkaan mieli vaeltaa jo joulua kohti. Joulu onkin Johannan mukaan hyvin odotettu tapahtuma ja juhla. Sen viettokin on välillä tarkkaa: muun muassa itse pullataikinasta leivottujen pullapoikien eli joulupullien vatsoissa pitää olla ehdottomasti rusinanapit.
– Joulukortit ovat olleet vanhusten seinillä koko vuoden. Kiinnitimme myös joulukynttelikköjä ikkunoille, Johanna selittää.
Muistisairaat elävät lapsuuden jouluissaan: ”Löytääkö joulupukki tännekin?”
Johanna kertoo, että heidän vanhainkotinsa asukkaista suurin osa on muistisairaita.
– Meillä on paljon asukkaita, jotka elävät lapsuudessaan. He kysyvät, löytääkö joulupukki heidät. Sanoin, että kyllä se löytää. Kaverini on nimittäin luvannut tulla joulupukiksi meille, Johanna sanoo.
Lapsuudessaan elävät vanhukset toivovat jouluna myös lahjoja. Ne tosin ovat hyvin erilaisia kuin nykylasten toiveet.
– Toiveet kertovat menneen ajan lasten joululahjatoiveista. He toivovat punaisia omenoita, villasukkia, joulusuklaata ja riisipuuroa, Johanna kuvaa.
Johanna tarkentaa, ettei muistisairaiden kanssa oikaista aina sitä, etteivät he ole enää lapsia tai sitä, mikä päivä tai vuosi juuri nyt on. Muistisairaan mieltä on turha jatkuvasti järkyttää, siksi hoitajat tarvittaessa menevät tavallaan vanhusten puheisiin mukaan.
