Irja saa eläkettä 1300 euroa ja 24-vuotias Linnea kärvistelee 800 euron toimeentulotuella – tällaista on olla köyhä Suomessa 2020-luvulla

Linnea kokee, että tilanne rahan kanssa kiristyy koko ajan. Hän kertoi havahtuneensa korona-aikana siihen, että joutuu karsimaan kulujaan koko ajan.

– Ei ole varaa autoon tai bensaan. Perhettä on ikävä.

Välillä Linnea on joutunut turvautumaan perheensä tukeen taloudellisesti, jotka asuvat eri puolella Suomea kuin hän itse. Hän on myös joutunut elämään joitain kuukausia täysin ilman minkäänlaisia tuloja tai tukia.

Linnea on jatkuvasti yrittänyt myös etsiä ratkaisuja omaan tilanteeseensa.

– Jatkuvasti yritän miettiä boksin ulkopuolelta. Olen luovalla alalla ja mietin, voisinko maalata tai lähteä spontaanisti mukaan johonkin projektiin. Samalla mietityttää, riittääkö jaksaminen.

Köyhän syyllistäminen on pahinta

Vaikka Irja ja Linnea edustavat eri sukupolvea, kokemukset köyhyydestä ovat samankaltaisia.

Molemmat kokevat, että köyhiä syyllistetään heikosta rahatilanteesta. Irja on kuitenkin halunnut olla avoin omasta tilanteestaan, vaikka häntä on syytetty jopa valehtelusta.

– Köyhyys ei ole hävettävää. Pitäisi yrittää pitää oma selkäranka ja itsetunto, vaikka tulee ikävää palautetta. Minulle on esimerkiksi sanottu, että enhän minä ole voinut nähdä nälkää.

Sekä Irja että Linnea kuvailevat elämäänsä köyhänä jatkuvana selviytymisenä, joka vie kaikki ihmisen voimavarat. Jo valmiiksi heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteen kyseenalaistaminen ei auta tilannetta.

– Meidän yhteiskuntamme voi tehdä tilanteelle jotakin. Tukia ja etuuksia voi nostaa sellaiselle tasolle, että se riittää. Esimerkiksi perustulo on sellainen, joka ratkaisisi tämän ongelman. Se auttaisi myös moniin mielenterveysongelmiin, kun stressi rahatilanteen vuoksi helpottaisi.

Vähättely on aiheuttanut Irjassa ja Linneassa voimattomuutta ja turhautuneisuutta. Linnea miettii, kuinka huonosti asioiden pitäisi olla, jotta saa apua.

– Jos on talouden kanssa asiat kunnossa, eikä jatkuvasti tarvitse miettiä mihin rahat riittävät, se vapauttaa tilaa sille, että jaksaa yrittää etsiä omia mielenkiinnon kohteita.

– Jopa naurattaa, että kuinka syvälle täytyy mennä, että hätä huomataan. Se tulee päällimmäisenä mieleen, kun työkkäristä tai Kelasta tulee kohtuuttomia kommentteja ja vaatimuksia.

Vaikeista tilanteista huolimatta kumpikin ovat toiveikkaita tulevaisuuden suhteen.

– Minulla on pitkä historia köyhyydestä, mutta voin sanoa, että aina on toivoa ja parempia päiviä tulee, Irja sanoo.

– En tiedä meneekö tämä vain ojasta allikkoon, mutta haluaisin yrittäjäksi. Toivoa on ja toivossa on hyvä elää, Linnea lisää.