Minerva Rannilalla on bensaa suonissa ja lapsuudenaikainen unelma. Kun asia tuli puheeksi samasta asiasta kiinnostuneen ystävän kanssa, oli lopputulema selvä: tehtiin pitkä reissu moottorikelkalla.
Heli-Seija Salo ja Minerva Rannila ovat moottoriurheilusta kiinnostuneet ystävykset. Yhdessä he päättivät toteuttaa Rannilan lapsuusunelman. Reissu meni niin hyvin, että se tehtiin uudestaan tänä talvena.
– Tämä Jäämeren reissu on mun lapsuuden unelmani, kertoo Rannila.
MTV
Keskipohjalaisrouvat pakkasivat moottorikelkkansa peräkärryyn ja ajoivat Savukoskelle, mistä varsinainen retki alkoi.
Tarkasti suunnitellun retken excel-taulukossa luki, että kilometrejä kertyisi 1 328, mutta todellisuus yllätti ja oikeasti Salo ja Rannila ajoivat 1 396 kilometriä.
Vähän lunta, peukalot lujilla
Ensimmäisellä kerralla Rannila ja Salo juuttuivat hankeen lukuisia kertoja. Moottorikelkan kaivaminen hangesta oli kovaa työtä ja hidasti pahanpäiväisesti matkaa.
Tällä kertaa hangessa jumitettiin vähemmän, ja ongelmat olivat päinvastaisia: lunta oli paikoin niin vähän, että piti keskittyä väistelemään kiviä.
– Loistavasti meni. Paljon harvemmin juututtiin lumeen kuin viimeksi, Salo kiteyttää.
Moottorikelkkailu on raskasta puuhaa ja hiki tulee, vaikka ei edes tarvitsisi lapioida kelkkaa hangesta.
Hartiat ja käsivarret joutuvat ymmärrettävästi tekemään paljon töitä, mutta erityisen lujille joutuu oikean käden peukalo, sillä se kontrolloi kaasua.