Keskiviikkona hehkutellaan jälleen kirjallisuuden Finlandia-palkintoja, mutta onko palkinto enää ajan tasalla? Kaunokirjallisuuden Finlandia täyttää 40 vuotta ja se on jaettu samalla kaavalla jo 30 vuotta. Kirjallisuuspiirejä kismittää eritoten runojen ja novellien tilanne, niitä ei kelpuuteta tähän kaunokisaan lainkaan. Kirjailijaliiton mielestä pitäisi perustaa neljäs Finlandia-palkinto.
– Tuntuu luovuttamiselta, jos vain ajatellaan, että runot eivät myy. Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa, vakuuttaa Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen.
– Lavarunoustapahtumissa puistot ja ravintolat ovat täynnä kansaa, innostuneita runouden kuulijoita, lukijoita ja ostajia.
Palkinnon järjestelyistä vastaavan Kirjasäätiön näkemys on ollut jo vuosikymmeniä se, että runoutta, novelleja, aforismeja ja esseistiikkaa ei kannata tähän kaunokirjallisuuskisaan ottaa, koska ne eivät myy.
Väärien voittajien alku
Ensimmäisen Finlandia-palkinnon 1984 voitti ankara yhteiskuntakriitikko Erno Paasilinna (1935 – 2000) novellikokoelmallaan Yksinäisyys ja uhma. Ja lähivuosina raati valitsi voittajiksi milloin aforismiskokoelmia tai runoutta. ”Vääriä” kirjoja.
Kustantajat ja kauppiaat alkoivat hermostua. Palkinto oli perustettu nimenomaan kirjallisuuden myynnin edistämiseksi.
Asia ratkaistiin jo 1990-luvun alussa, kaunokirjallisuuden Finlandia-kisaan alettiin hyväksyä vain romaaneja. Myyntiluvut pomppasivat kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin.
Eniten myytyjä voittajia ovat Sofi Oksasen
