Hani Forsellilla, 56, todettiin yli kymmenen vuotta sitten synnynnäinen sydänvika. Hän kokee, että oikeanlaisen hoidon saaminen on ollut todella hankalaa.
On vuosi 2010. Kolmen lapsen yksinhuoltajaksi juuri jäänyt Hani astuu sisään sosiaalitoimistoon.
– Miltä tuntuu olla tuossa tilanteessa? vahtimestari kysyy Hanilta heti sisään päästyään.
Kysymys saa kyynelet nousemaan silmiin. Hanin synnynnäinen sydänvika todettiin vuotta aiemmin. Sitten hän erosi miehestään. Samalla Hani lapsineen joutui taloudellisesti ahtaalle.
– Olisin halunnut sanoa sille vaksille, että ei tämä nyt ole mitään, mutta mene sydänpöydälle kymmenien letkujen vangiksi. Siinä tiedät, miten kurjalta elämä voi tuntua.
"Huonoa olo kesti puolitoista vuotta"
Vuonna 2008 Hanin päässä humisi ja pyörrytti. Tilannetta yritettiin helpottaa antibiooteilla. Lääkkeet eivät kuitenkaan tehonneet, vaan Hanin olo huononi huononemistaan. Ongelmaa etsittiin korvasta ja päästä, mutta turhaan.
– Huonoa oloa kesti puolitoista vuotta. Sitten äiti otti minut kainaloon ja sanoi, että nyt lähdetään yksityiselle Helsinkiin.
Hani kertoo, että yksityislääkäri sai aikaan sen, että hänet asetettiin ablaatiojonoon. Hanin ensimmäinen hoito tehtiin lokakuussa vuonna 2009.
Lue myös: Maria sairastui MS-tautiin 27-vuotiaana – monelle tieto sairaudesta on liikaa: "Helposti käy niin, että sairastunut päätyy lohduttamaan muita"
45-vuotiaana Hani sai diagnoosin synnynnäisestä sydänviasta, vaikeaoireisesta eteislepatuksesta. Lääkäri oli ymmällään. Naisen leposyke huiteli pilvissä. Pahimmillaan se oli jopa 160. Miten sairautta ei oltu huomattu aiemmin?
– Hän sanoi minulle siinä, että ei voinut uskoa, että olen hengissä edelleen.

