Pankkiryöstöjä tapahtui 1990-luvun alussa huomattavasti nykyistä enemmän. Rikoskomisariona 1990-luvulla toiminut Seppo Sillanpää kertoo, että muutamat ryöstöt jäivät elämään poliisien kertomuksissa.
”Kakkuryöstäjä” toi kakun rikospaikalle
Aamuryöstäjänä tai kakkuryöstäjänä tunnetun rikollisen tapaus on suurin selvittämätön pankkiryöstöjen sarja 1990-luvulta. Ryöstöjä tapahtui viidestä kuuteen Helsingissä, Espoossa ja Oulussa, ja niistä ensimmäinen jäi erityisen hyvin juttua tutkineen Sillanpään mieleen.
– Ryöstäjä oli mennyt pahaa aavistamattoman pankinjohtajan puheille. Hän oli valehdellut saaneensa Pohjanmaalta suuren perinnön ja aikovansa tulla tallettamaan sen pankkiin lähipäivinä, Sillanpää kertoo.
– Hän oli soittanut pankkiin vielä ryöstöä edeltäneenä iltana ja kertonut saapuvansa paikalle seuraavana päivänä neljän aikaan. Ryöstäjä ilmoitti juovansa henkilökunnan kanssa kakkukahvit, kun oli niin isot talletukset tulossa. Ja hän todella tuli ryöstämään pankkia kakun kanssa.
Kakkuryöstäjä oli ottanut johtajan huoneessa aseen esiin, köyttänyt henkilökunnan nippusiteillä ja vienyt pankista kaiken siellä olleen setelirahan.
Kakkuryöstäjälle valtava saalis
Kakkuryöstäjä sai jo ensimmäisestä ryöstöstään saaliikseen kokonaiset 1,8 miljoonaa markkaa, kun tavallinen ryöstösaalis tuohon aikaan oli Sillanpään mukaan noin 30 000 markkaa.
Ensimmäisen ryöstönsä jälkeen kakkuryöstäjä vaihtoi taktiikkaansa ja alkoi ryöstellä aamuisin. Saaliit olivat edelleen valtavia.
– Hän otti yhden asiakkaan aina panttivangiksi, köytti tämän, ja sai aseella uhaten köysiin kaikki muutkin. Panttivangit makasivat lattialla pää peitettynä, kun ryöstäjä pääsi yhden henkilökunnan jäsenen avulla holviin.
Ensimmäinen kakkuryöstäjän ryöstö tapahtui vuonna 1991, ja hän ryösti pankkeja harvakseltaan – ei aina edes yhtä vuodessa. Ryöstösarja loppui, kun varas meinasi jäädä kiinni.
– Lauttasaaressa kassaholvista tuli meille hälytys. Lähetimme auton paikalle, mutta ryöstäjä ehti nähdä auton pankin ikkunasta ja pääsi taukotilan ikkunasta ulos.