Kommentti: Britannialla ei olisi aikaa tragedialle eikä komedialle – konservatiivihallitusten taipaleita verrataan jo Italian epävakaaseen politiikkaan

Puolueen brexit-tienviitat eri suuntiin

Puolue ei tiedä, millaista brexitiä ja sen jälkeistä elämää se haluaa.

Siksi pääministeri on vaihtunut taajaan kuluneen kuuden vuoden aikana, pehmeämpää brexitiä tavoitelleesta Theresa Maysta Boris Johnsoniin, joka haluaa repiä itse allekirjoittamansa ja kehumansa sopimukset (Irlannin saaren rajakiista).

Liz Truss puolestaan edusti sellaista brexit-leirin oikean laidan talousideologiaa, että asiantuntijat, markkinat ja jotakuinkin kaikki muutkin varoittivat, että jos haluaa lähteä purjehtimaan karikoistaan tunnetulle Suomen rannikon matalille vesille, kannattaa kuunnella merikartan lukijaa.

Tiedämme, että Trussin ylioptimistijolla jysäytti karille häpeällisen nopeasti.

Maan historian lyhytaikaisin pääministeri luotti sokeasti rannalta huutelevien ohjeisiin leikata sosiaaliturvamaksuja ja parhaimmin toimeentulevien veroja, ja samalla ottaa runsaasti valtionvelkaa, kun sen hinta nousi vauhdilla. Talouskasvu olisi sitten joskus maksanut itse itsensä takaisin, niin sen piti mennä.   

Toryt kaipaavat harkitsevaa kylmäpäätä

Calm and collected, eräs konservatiiviedustaja vastasi, kun yleisradioyhtiö BBC:n kysyi Trussin erottua sitä, millaista seuraajaa puheenjohtajaksi ja pääministeriksi tarvitaan parlamenttirakennuksen aikoja nähneiden kivikaarien ja puupaneelien suojiin.

Harkitsevalla tavalla kylmäpäisen ja hillityn hahmon mahdottomaksi kuvattuun rooliin pyrkivät ainakin entinen valtiovarainministeri Rishi Sunak ja nykyinen alahuoneen johtaja Penny Mordaunt.

Italia astuu näyttämölle viimeistään silloin, jos Dominikaanisesta tasavallasta kesken lomiensa Lontooseen palannut Boris Johnson lähtee kisaan mukaan.  

Johnson toi edellisissä vaaleissa veret seisauttavan vaalivoiton. EU-ero pääsi lihallistumaan. Johnson joutui kuitenkin eroamaan viime kesänä. Epäluotettava, valehteleva, tekojaan mukapahoitteleva, valtaa vallan vuoksi uhkuva, pidetty huuliveikko Johnson kompastui itseensä.

Jos Johnson osallistuu eli saa riittävästi tukea ehdokkuudelleen parlamentissa, ja voittaa, seurataan tietysti markkinoiden reaktioita. Media kysyy uutisiinsa vox populia eli kansan ääntä.

Valehteliko Johnson? Parlamentti selvittää

Parlamentissa Johnsonia odottaa tutkinta siitä, valehteliko hän kansanedustajille korona-ajan juhlintaan liittyvässä partygate-skandaalissa. Jos hänet todetaan omaksi itsekseen eli puhuneen puppua, hänet ehkä laitetaan hyllylle, ja vaalipiirissään Uxbridgessä pidetään täytevaalit.

Toryjen puheenjohtajavaihtoa kuvataan joskus armottomaksi kulissien takaiseksi viitta ja tikari -kamppailuksi. Nyt ainakin osa riidoista on kaikkien tiedossa.

Entiset kaverit, nykyiset viholliset. Johnson nosti Sunakin valtiovarainministerikseen. Sunak puolusteli pitkään Johnsonin törttöilyjä, mutta lopulta erosi, kun pomonsa ei kyennyt ottamaan opikseen, ja laskelmoi uraansa.

Traagisempaa Shakespearea kulissien takana ja ehkä parlamenttisalissa.

Britannialla paljon pelissä

Euroopan ja isommankin maailman vakavan tilanteen takia aika ei olisi tragedialle, saatikka komedialle. Britannialla on pelissä enemmän kuin kuningaskuntansa.

Italia ja Britannia eivät toki ole samasta muotista. Eroja on myös Silviolla ja Boriksella, vaikka jotkut irvileuat kutsuvat jälkimmäistä Borisconiksi.

Muutama päivä sitten Berlusconi kehui vastaanottaneensa Vladimir Putinilta 20 pulloa vodkaa syntymäpäivälahjaksi (rikkoen EU:n pakotteita), ja käyneensä Kremlin yksinvaltiaan kanssa ”ihanaa kirjeenvaihtoa”. 

Berlusconi on Vladimir Putinin kaveri. Johnson ei ole. Sitä ei ole kukaan Britannian pääministeriehdokkaista.