Monet kiistat ovat päättyneet Helsingin Lapinlahden voitoksi, mutta miten käy tuoreimman kiistan, pohtii MTV Uutisten toimittaja Sari Korpela kommentissaan.
Olen asunut pääkaupunkiseudulla vuodesta 2007. Ensin Helsingissä ja sitten lopulta päätynyt Espoon puolelle.
Syystä tai toisesta mielisairaalana toimineelle Lapinlahden sairaala-alueelle ei ole kuitenkaan koskaan tieni vienyt, ohi olen kulkenut, monesti.
Nyt voin sanoa liian monesti.
Ensimmäinen käyntini Lapinlahden sairaala-alueella oli rauhoittava. Niin sen taisi arkkitehti Carl Ludvig Engelkin aikoinaan suunnitella.
Lapinlahden sairaala-alue sijaitsee merenrannalla, aivan Länsiväylän alun kupeessa ja vain muutaman sadan metrin päässä vilkasliikenteisestä Mechelininkadusta. Tie alueelle kulkee kahden hautausmaan lomitse. Tien päässä aukeaa puistoalue, jonka keskellä kohoaa Engelin arkkitehtuuria tutusti edustava keltainen rakennus.
Olemme perillä.
Ensimmäinen merkillepantava asia on hiljaisuus.
Se on hämmentävä kokemus, niin lähellä vilkasliikenteisiä teitä ja silti liikenteen melua ei paikoin kuule lainkaan. Lintujen laulun sen sijaan kuulee selvästi mustarastaat ja peipot livertävät.
Tuntuu, että kiireen tuntu häviää ja hartiat laskevat, kireys ja kiire alkavat sulaa ja on helppo hengittää. Alueella vallitsee hämmästyttävä rauha.
Vielä on kevät, aurinko paistaa kirkkaana ja kovana, puiden oksat ovat vielä paljaat. Voin vain kuvitella, miten kesällä puiden lehvästöt tarjoavat suojaa eläinten lisäksi myös kaupunkilaisille.
