Kommentti: Mikään asia ei edennyt merkittävästi EU:n juhannuksen huippukokouksessa – hyvällä syyllä voi puhua kirvelevästä flopista

Kun tämä himmeli mureni, samalla keskustaoikeiston (EPP) Manfred Weber, sosiaalidemokraattien Frans Timmermans ja liberaalien Margarethe Vestager voivat unohtaa haaveensa komission puheenjohtajuudesta.

Tämä oli mallia päättäväisesti vastustaneen Ranskan presidentti Emmanuel Macronin aika yksiselitteinen viesti juhannusaaton aamutunneilla.

Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi saman vähän pehmeämmin. Suomen pääministeri Antti Rinne (sd.) myötäili mahdollisimman epäsuorasti.

Solmu aukeaa vähitellen

Donald Tuskin savotta on jotain vaikean ja mahdottoman väliltä.

On vaikea enää nähdä, että solmu komission uudesta puheenjohtajasta aukeaisi nopeasti Brysselin kokouskäytävien huhumyllyissä pyöritellyillä nimillä.

Potentiaalisina tarjokkainan pidettiin muiden muassa: Kroatian pääministeri Andrej Plenkovićia, saman maan presidenttiä Kolinda Grabar-Kitarovićia, ranskalaista brexit-komissaaria Michel Barnieria tai IMF:n niin ikään ranskalaista pääjohtajaa Christine Lagardea.

On hyvin mahdollista, että Tusk tarvitsee sekä lisää aikaa että lisää nimiä. Eikä ole poissuljettua, että parlamentti valitsee itsenäisesti puhemiehen 2. heinäkuuta.

Silloin yksi nimitysruletin keskeinen pallo putoaa pois.

Sitä joulupukkia odotellessa

Tämän jälkeen vääntöä jatketaan hamaan loppuvuoteen tai sen yli. Se joulupukkikin voi siinä välissä tulla – kuten ennustin – ja komission puheenjohtajaksi voi nousta puskista joku todellinen yllättäjä.

Näin on käynyt ennenkin.

EKP:n pääjohtaja saatetaan hyvinkin nimittää irrallaan tästä kokonaisuudesta.

Se ei välttämättä vähennä Suomen osaavien keskuspankkiirien, Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin (kesk.) ja hänen edeltäjänsä Erkki Liikasen (sd.) mahdollisuuksia. Mutta ei taatusti myöskään paranna.

Viimeisellä viivalla – sitten joskus – parlamentti ja jäsenmaiden johtajat solmivat linnarauhan. Komissio saa parlamentin siunaaman puheenjohtajan. Ja muutkin ykköspaikat saadaan täytettyä.

Vastalahjaksi jäsenmaat lupaavat, että nyt jäihin pantu kärkiehdokasmalli mulkataan ennen seuraavia EU-vaaleja toimivammaksi. Käytännössä käyttöön otetaan yleiseurooppalaiset ehdokaslistat.

Kapuloita pontevan puheenjohtajamaan rattaisiin

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kannalta kaikki tämä on toteutuessaan kovin karua.

Hyviä asioita ei saada eteenpäin. Tökkien pyörivä nimitysruletti jarruttaa kaikkea.

Rinteen hallituksen korkealle nostama ilmastonmuutoksen torjuminen kärsi Brysselissä jo kovan takaiskun. Kunnianhimoinen tavoite ilmastoneutraalista EU:sta vuoteen 2050 mennessä kuihtui alaviitteeksi. Ikävä kyllä.

Se oli floppi, vaikka miten käänneltäisiin. Jos eurooppalainen vaalikarja jotain odottaa, se odottaa tuloksellista ilmastopolitiikkaa.

Myös EU:n sekä budjetin että eurouudistusten edistäminen voi muuttua kivireeksi. Suomen pontevista ponnisteluista huolimatta.

Hyvää sanomaa on vaikea levittää

Mieluusti valaisin uskoa Euroopan unionin tulevaisuuteen.

Valaisin, koska se on kaikille eurooppalaisille elintärkeä asia. Eikä muuksi muutu.

Vilpittömästi näin.

Jäsenmaiden johtajien juhannuskohtaaminen antoi kuitenkin valitettavan vähän eväitä hyvän sanoman levittämiselle.

Toivottavasti se aurinko, jota minä en nyt oikein millään näe, paistaa vielä risukasaan.