Koko maailma juhlii nuorten naisten vetämää Suomen hallitusta ja erityisesti sen pääministeriä. Brysselin EU-kabineteissa hymyt saattavat kuitenkin hyytyä nopeasti. Pääministeri Marinin on kuunneltava karuja totuuksia ja linjattava, mihin punamultaviisikko haluaa Suomea ja Euroopan unionia viedä.
Vastaanotto on varmasti ylitsevuotavan myönteinen. Ja niin pitääkin.
Suomessa toteutettiin poikkeuksellinen poliittinen sukupolven vaihdos. Suitsutuksista voidaan ottaa ilo irti ja hyöty kotiin hyvällä omallatunnolla.
Alkavan EU-huippukokouksen kiistattoman supertähden, pääministeri Sanna Marinin (sd.) hohtoa ei himmennä se, että valta vaihtui kaikkea muuta kuin luottamusta herättävän poliittisen teatterin tuloksena.
Siihen tuskin enää palataan. Ei ainakaan EU-pöydissä.
Toisaalta hehkutuksesta ei myöskään pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Suomi ei ole muuttunut missään suhteessa yhtään kokoaan suuremmaksi eikä merkittävämmäksi.
Teot ratkaisevat, kuten Sanna Marin on itse todennut.
Arki EU:n neuvottelupöydissä on karua. Ensimmäinen katkera kalkki koskee Suomen EU-puheenjohtajuuden saldoa.
Ei kesää eikä valssia
Uuden sukupolven punamultahallituksen ministerit saavat taatusti tuntea nahoissaan, ettei Suomessa kiusallisen kiivaasti rummutettu EU-puheenjohtajuus sujunut kuin se kuuluisa kesäinen valssi.
Suomen yritys viedä tulevaa seitsemän vuoden rahoituskehystä eteenpäin törmäsi lähes kaikkien tahojen kitkerään ja kylmään kritiikkiin. Lässähdys oli nolo ennen muuta siksi, että punavihreä hallitus lupasi liikaa aivan liian äänekkäästi. Sekä itselleen että muille.
Oikeusvaltioperiaatteen kanssa saatiin kyllä aikaan reipasta kähinää, mutta ei juuri muuta. Puola ja Unkari eivät aio ottaa lusikkaan kauniiseen käteen eikä muilla ole liiemmin mahdollisuuksia painostaa.
Suomen edustajat puhuivat vuolaasti siitä, miten EU:sta tehdään hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Asiaa käsitellään alkavassa huippukokouksessa komission tuoreen esityksen pohjalta pääministeri Sanna Marinin johdolla.