Suomalaisten asuntolainojen yleisin viitekorko, eli 12 kuukauden euribor, rikkoi neljän prosentin rajan viime perjantaina. Helsinkiläinen Jari teki valinnan elämänlaadun ja omistusasumisen välillä.
Jari toteutti 2010 yhden unelmansa ja osti itselleen Helsingistä aiempaa suuremman asunnon. Useiden näyttöjen jälkeen tärppäsi. Tilava, 40-neliöinen kaksio, oli juuri sopivan kokoinen yksineläjälle. Asunto oli myös sopivan hintainen ja hyvällä sijainnilla.
Jari ei esiinny jutussa koko nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Jarin asuntokauppojen aikaan korot olivat vielä hyvin alhaalla. Itseasiassa ne olivat olleet alhaalla useamman vuoden, mutta pankki edellytti talouden kartoitusta ennen lainan myöntämistä. Jari muistelee, että hänen tulonsa ja menonsa kirjattiin melko kattavasti.
Lue myös: Orpon hallituksen tukileikkaukset epäilyttävät asiantuntijoita – "Enemmän kepittämistä ja kurittamista kuin kannustamista"
– Jos oikein muistan, se oli kyllä ihan kattava ja siinä kesti jonkin aikaa. Menot laskettiin hyvin tarkkaan. Katsottiin, paljonko rahaa menee asumiskustannusten jälkeen bussilippuun, ruokaan ja vaatteisiin. Enpä sitten lopulta ollut osannut varautua siihen, että korot nousevat näin paljon, eikä ilmeisesti pankkikaan, Jari sanoo.
Jari on keskiluokkainen, asumiskustannusten jälkeen jäi varaa harrastaa ja matkustaa eikä jokaista euroa tarvinnut laskea prikulleen. Jari ehti elellä varsin mukavaa elämää uudessa asunnossaan yli kymmenen vuotta. Viime vuoden lopulla korot lähtivät nousuun ja monen asuntovelallisen tilanne alkoi muuttua. Näin kävi myös Jarille.
Kissanpäivät ovat ohi
Suomalaisten asuntolainojen yleisin viitekorko, eli 12 kuukauden euribor, rikkoi neljän prosentin rajan viime perjantaina. Mitä neljän prosentin korotus sitten konkreettisesti tarkoittaa joillekin suomalaisille? Suomen Yrittäjien pääekonomisti antaa esimerkin:
