Intensiivisen harrastamisen taustalla voi olla joko lapsen omaa tai vanhemman tavoitteellisuutta.
Monella suomalaislapsella ja -nuorella on liikuntaharrastus, jonka parissa vietetään aikaa vähintään viitenä päivänä viikossa. Mitä vanhemmiksi lapset kasvavat, sitä aktiivisemmaksi treenaaminen usein muuttuu, kertoo Hus-yhtymän Uuden lastensairaalan ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Juho-Antti Ahola.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan lasten harrastuksissa uupuminen on yleistymässä. Uupumisen taustalla korostuvat ohjattu liikkuminen, yhteen lajin erikoistuminen ja korkeat tavoitteet.
Aholan mukaan Suomessakin entistä useampi lapsi ja nuori on ohjatun liikunnan parissa ja keskittyy aiempaa varhaisemmassa vaiheessa vain yhteen urheilulajiin.
– Myös tavoitteellisuus vaikuttaa lisääntyneen: jo moni lapsi pyrkii huipulle tai jopa aikuisurheilijaksi asti. Lapsen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää, ettei hänen vapaa-aikansa kuluisi pelkästään yhden lajin parissa, vaan siihen kuuluisi muutakin liikkumista ja leikkimistä, Ahola toteaa.
Lue myös: Hyvinkin pieni määrä liikuntaa voi helpottaa masennusoireita
Mitä lapsi itse ajattelee?
Professori ja Oulun yliopiston kasvatustieteen dosentti Juha T. Hakala huomauttaa, että lasten treenimäärät voivat yltää jopa 15–20 tuntiin viikossa, mikä on hänen mukaansa ehdottomasti liikaa.
Hakala arvioi, että lapsen intensiivisen treenaamisen taustalta saattaa löytyä paljon myös vanhemman tavoitteellisuutta.
– Liian moni vanhempi toivoo lapsestaan jotain Lauri Markkasta tai ajattelee, ettei esimerkiksi soittoharrastus kannata, ellei siihen satsata täysillä. Herkästi unohtuu se, että harrastus voisi olla pelkkä hyvän olon lähde lapsen elämässä. Toisaalta vanhempi saattaa ajatella, ettei saanut itse aikoinaan mahdollisuutta harrastamiseen ja tarjoaa sitä nyt lapselleen. Sitten ei muisteta kysyä lapselta tai nuorelta itseltään, ajatteleeko hän kenties samoin, Hakala sanoo.
