Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, ovatko he auttaneet sairaskohtauksen saanutta.
Kyselyymme vastasi 305 lukijaa, joista peräti 46 prosenttia kertoi olleensa avuksi sairaskohtauksen sattuessa. Monella vastaajista oli ensiapukoulutus, vaikka suurin osa ei tositoimiin ollutkaan joutunut. Tässä poimintoja lukijoiden hengenpelastustarinoista!
"Tiesimme hänen kuolevan"
– Olen auttanut epilepsiakohtauksen saanutta ihmistä. Pidin huolen, ettei hän loukkaa päätään kouristuksien aikana. Vein hänet kotiin ja odotin, että hänen omaisensa tuli paikalle.
Olen myös elvyttänyt omaa lastani ambulanssin tuloon asti. Silloin hän jäi henkiin, mutta kuoli kolme kuukautta myöhemmin kehitysvammasta johtuvaan asiaan, joka oli kyllä tiedossa jo syntymän jälkeen.
Tiesimme hänen kuolevan. Ei se asiasta helpompaa tehnyt vaikka tiesimmekin, että niin tulee käymään.
Merci
– Olen useita kertoja soittanut apua ihmisille, joille on tullut äkisti sairauskohtaus. Epilepsiakohtaus oli ensimmäinen. Kerran autoin iäkästä naista, joka sai aivoinfarktn kesken kotiin menon kovalla pakkasella. Haetin muilla auttajilla lähitalosta peittoja, että saimme naisen pysymään lämpimänä, kun hän ei pystynyt itse liikkumaan.
Niin ikään iäkäs nainen sai sydänkohtauksen kaupan rappusilla. Vein itse hänet kahden kilometrin päähän terveysasemalle omalla autolla, kun muut eivät korvaansa lotkauttaneet, vaikka pyysin hakemaan taksin kaupan toiselta puolelta.
Nainen ajoi ysitiellä rekan keulaan, ja satuin siihenkin rytäkkään ensimmäisenä paikalle. Seuraavan laitoin soittamaan ambulanssin ja kolmannen paikalle tulleen ohjaamaan liikennettä ja turvaamaan, ettei tule lisää onnettomuuksia.
Monessa olen ollut mukana ja jokaisen pitää auttaa, eikä kulkea ohi. Jos on jo porukkaa tarpeeksi paikalla, niin kannattaa jatkaa matkaa, sillä liika porukka vain häiritsee auttamista! Itselläni on hyvä ensiapukoulutus.
