Jäsenmaat hakevat monessa asiassa vielä yksimielisyyttä, vaikka aikaa on enää neljä viikkoa. Suomen tärkein tavoite on Ruotsin Nato-jäsenyys, joka haluttaisiin maaliin jo ennen huippukokousta.
Suomalaisen Nato-diplomaatin mukaan puolustusliiton huippukokoukset ovat tavanneet olla suorastaan tylsiä. Toisin kuin esimerkiksi EU:n huippukokouksissa, Natossa johtajat eivät neuvottele enää tärkeistä päätöksistä yhteisessä pöydässä, vaan kaikki on sovittu etukäteen.
Torstain ja perjantain Nato-puolustusministerikokous Brysselissä voi siten olla tärkeä myös huippukokouksen kannalta.
Neljä viikkoa ennen Vilnan kokousta monesta tärkeästä kysymyksestä ei ole edelleenkään yksimielisyyttä ja sitä päätöksenteko Natossa juuri edellyttää. Pian nähdään, tuleeko kokouksesta yksimielisyyden vai riitojen näyttämö.
Mitä ovat Vilnan kokouksen tärkeimpiä kysymyksiä?
Ukrainan ja Naton suhde
Suomalaisen puolustushallinnon sotilaan mukaan peruslähtökohta on selvä:
– Enemmän kuin mikään muu maa, Ukraina on ansainnut itselleen oikeuden valita oma (turvallisuuspoliittinen) tiensä.
Suurin uhrauksin puolustustaistelua käyvä maa on viestittänyt, että vaikka se ymmärtää, ettei jäsenyys Natossa ole mahdollinen keskellä sotaa, Ukraina tarvitsee nyt jotain enemmän kuin Bukarestin vuoden 2008 Nato-huippukokouksen kirjausten toistoa.
Tuolloin Nato-maiden johtajat totesivat, että Ukrainasta (ja Georgiasta) "tulee Naton jäseniä" joskus ja että jäsenyysohjelman (MAP) aloittamista ryhdytään valmistelemaan.
Suomalaisten virkamieslähteiden mukaan neuvottelut Ukrainaa koskevasta muotoilusta alkavat Nato-maiden edustajien kesken juhannusviikolla. Ilmeisesti jäsenmaiden joukko jakaantuu osapuilleen kahteen leiriin: niihin, joiden mukaan vuoden 2008 lupauksen toistaminen riittää, sekä niihin, joiden mukaan nyt tarvitaan jotain selvästi enemmän.
Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat Naton itäisen sivustan Baltian maat sekä Puola, Tshekki, Bulgaria, Romania ja Slovakia. Ryhmää kutsutaan sattumoisin Bukarestin kahdeksikoksi.
