Poliittinen johto päätti tiistaina karkottaa Suomesta yhdeksän venäläistä vakoojaa ja kertoa asiasta julkisesti. Tämä on poikkeus suomalaisen ulkopolitiikan historiallisessa jatkumossa, arvioi poliittisen historian emeritusprofessori Kimmo Rentola Helsingin yliopistosta.
Suomi on tiedottanut viime vuosien aikana joitain kertoja karkottavansa maasta Venäjän suurlähetystön henkilöstöä, mutta näissä tilanteissa on tiistaihin verrattuna eroja.
Tehtaankadulle kohdistuneesta karkotuksesta kerrottiin myös, kun venäläiset tiedustelu-upseerit myrkyttivät Britannialle ja Venäjälle vakoilleen Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julija Skripalin Britannian Salisburyssa vuonna 2018. Suomi karkotti epäonnistuneen murhayrityksen jälkeen yhden diplomaattistatuksella maassa olleen venäläisen.
Samoin Suomi kertoi julkisesti karkottavansa kaksi Venäjän suurlähetystössä työskennellyttä ihmistä keväällä 2022, kun Venäjä oli laajentanut hyökkäyssotaansa Ukrainassa.
Lue myös: Suomi karkottaa yhdeksän Venäjän suurlähetystössä työskennellyttä vakoojaa – "Historiallinen, suurin massakarkotus"
Olennainen ero aiempaan
Nuo karkotukset tapahtuivat kuitenkin samaan aikaan muiden EU-maiden kanssa, mikä asiasta viestittäessä tehtiin tiettäväksi. Sen sijaan keskiviikkona toimitusministeristön ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) painotti, että Suomi ei tehnyt tiistain päätöstä osana mitään maaryhmää.
– Emme vertaile itseämme muihin EU-maihin tai Nato-maihin tässä tilanteessa, vaan teemme itsenäiset ratkaisut, hän sanoi STT:n haastattelussa.
Harvinaisen selväsanaisesti tiistaina myös viestittiin, että karkotetut ovat Suomen käsityksen mukaan toimineet tiedustelutehtävissä ja rikkoneet diplomaattisuhteita sääntelevää Wienin sopimusta. Kyse ei siis ollut summittaisesta diplomaattien karkottamisesta, vaan venäläisten vakoojien poistamisesta maasta.