Nyt ne jonnet muistaa – etunimen suosio romahti saatuaan negatiivisen merkityksen: Kielitoimisto puolustaa jonnen valintaa sanakirjaansa

Vuoden aikana syntyi enää 10 Jonnea

Jonne nousi 1980-luvulla verrattain suosituksi etunimeksi. Kun nimi sai negatiivisen merkityksen, väheni sen antaminen vastasyntyneille merkittävästi. Vuosina 2000–2009 nimen Jonne sai 1001 poikaa, vuosina 2010–18 enää 501, joista ainoastaan 10 viimeisen vuoden aikana. Vielä Heikkisen blogin julkaisuhetkellä Jonneja oli tällä vuosikymmenellä syntynyt 491.

– Kun on joku tuttu henkilö, jolla tällainen negatiivisen merkityksen saanut nimi on, niin kyllähän sen nimen merkitys haalistuu. Siitä tulee pikemminkin yksilöivä tunniste, kommentoi Kotuksen nimistönhuoltaja Ulla Onkamo.

Onkamon mielestä on ikävää, että joku joutuu kärsimään etunimensä takia.

– Kyseessä on kuitenkin normaali kielen ilmiö: sanat − myös nimet − voivat saada uusia merkityksiä slangissa tai yleiskielessä.

Unohdetut Urpot ja Uunot, trendikkäät Mineat

Palataan hetkeksi Urpoihin. 1920-60-luvuilla suosittu etunimi annettiin viime vuosikymmenellä alle 10 suomalaiselle. Tällä vuosikymmenellä Urpo on annettu nimeksi seitsemälle pojalle. 2010-luvun Yrjöjä on sentään 99, mutta 1900-luvun ensimmäisen 20 vuoden aikana Yrjön sai nimekseen 10275 poikaa.

– Monet nimet 100 vuoden takaa ovat nyt uudelleen suosiossa, mutta muun muassa leimalliset nimet loistavat poissaolollaan, Onkamo jatkaa.

Toisaalta nimi voi nousta suosituksikin hyvin nopeasti julkkisten avulla. Onkamon mukaan golfari Minea Blomqvist nosti 2000-luvulla suosituksi oman etunimensä. 2010-luvulla on kastettu puolestaan jo yli 500 Cheekin kaimaa Jarea.

Uuno Turhapuro ei puolestaan tehnyt Uunosta uudelleen suosittua 1980-luvulla. Vuosina 1900–19 nimen sai 6512 poikaa, vuosina 1980–1999 43. Tällä vuosikymmenellä on syntynyt sentään jo 260 Uunoa.

Jonnesta tuli ilmiö, joka ansaitsi paikan sanakirjassa

Kun Kotus kertoi maaliskuussa, että subastantiivi jonne on valittu Kielitoimiston sanakirjaan, palaute oli kirjavaa.

– Monet olivat tosi innoissaan, kun on kuullut nuorten puhuvat jonneista, sanakirjaa toimittava Riina Klemettinen kertoo.

Klemettisen mukaan jonneista puhuvat nuoret, jotka haluavat näyttää vähän vanhemmilta kuin kohteet, eli jonneksi nimittämänsä. Sanakirjaan pääsy herätti kahdenlaista ihmetystä. Osa piti termiä ohimenevänä meeminä.

– Mutta me olemme seuranneet tätä ilmiötä viitisen vuotta. On mahdotonta ennustaa varmasti, mikä sana jää elämään ja mikä ei. Nyt päätimme, että sana on hyvä ottaa Kielitoimiston sanakirjaan.

Paha ei poistu, jos sana poistetaan kirjasta

Klemettinen kertoo saaneensa myös palautetta, että jonnen valinta olisi kielitoimiston tapa hyväksyä toisten nimittely ja virallistaa ilmiö.

– Se ei pidä paikkaansa ja on tosi ikävää. Kuvaamme kieltä, ihmisten kielenkäyttöä. Tarkoituksena ei ole, että ihmiset katsoisivat sanakirjasta, miten kiusaisivat toista, Klemettinen jatkaa.

Hän muistuttaa, ettei sanojen poistaminen sanakirjasta poista pahoja asioita maailmasta.

– On tärkeää kuvata aktuaalista todellista kielenkäyttöä.

Kielitoimisto löysi G-pisteen

Kielitoimiston Klemettinen kertoo myös, miksi se nosti termin G-piste sanakirjaansa vasta nyt. Klemettisen mukaan G-pisteenkään kohdalla syynä ei ole termin kiistanalaisuus.

– Aikaisemmin ei ole vain hoksattu. Me emme saada automaatti-ilmoitusta sanakirjasta puuttuneista sanoista. Joskus aina jotakin jää pois.

– G-pisteen olemassaolosta on esitetty kiistanalaisia arvioita, onko se fysiologinen todennettavissa oleva alue vai ei. Mutta puheessa sitä käytetään emmekä ole ottaneet kantaa, onko sitä vai eikö ole.

Sanat tulevat Kielitoimiston sanakirjaan kuluvan kuun alkupuolella.