Olet leikkinyt kirkonrottaa, mutta oletko ollut "perseen tervaajaisilla"? Listasimme nostalgiset retroleikit – näin niitä leikittiin

Sokko yrittää arvata, kuka oli kyseessä, ja sanoo tämän nimen: "Maija!". Muut kysyvät "onkos totta", johon sokko vastaa "totta ku kirkonrotta". Tämän jälkeen sokko määrää matkan, joka myöhemmin on kuljettava – esimerkiksi on juostava koskettamaan pihan kaivon vierellä olevaa kuusta ja tultava takaisin.

Sokko avaa silmänsä. Jos hän arvasi koskettajan nimen oikein, Maija lähtee juoksemaan. Jos arvaus oli väärä, sokko itse lähtee. Muut juoksevat piiloon.

Palattuaan matkalta etsijä koskettaa määrättyä paikkaa, kuten seinää, ja huutaa "oma rotta!" Sitten hän alkaa etsiä muita. Vaihtoehtoisesti sokko voi vain laskea esimerkiksi sataan.

Kirkonrotta-leikin kuvauksessa 1960-luvulta karttu on kadonnut. Sen sijaan yksi leikkijä, sokko, panee silmät kiinni.Copyright: Sergey Novikov (serrnovik) ripicts.com COLOURBOX

Kun hän löytää henkilön, hän huutaa tämän nimen ja yrittää ehtiä koskettamaan aiemmin määrättyä seinää. Löydetystä tulee näin seuraava "kirkonrotta" eli etsijä.

Jos piilosilla olevat ehtivät seinän luo ennen etsijää ja huutavat "oma rotta" samalla seinää koskettaen, he ovat turvassa.

Tervapata on nimeltään myös "perseen tervaajaisilla"

Sama ilmiö toistuu muissa leikeissä. Esimerkiksi tervapata-leikin nimi on ollut myös esimerkiksi 1800-luvun puolivälin kuvauksessa kintaan kantisilla tai 1900-luvun kuvauksessa perseen tervaajaisilla.

Idea oli kaikissa leikeissä sama: lapset seisovat piirissä kasvot ringin keskustaa kohti.

Yksi kiertää lasten takaa ja kantaa samalla tikkua tai keppiä, vanhemmissa versioissa esimerkiksi tumppua tai vaatteista tehtyä nyyttiä. Samalla saatettiin myös toistella lorua: esimerkiksi 1800-luvulla leikkijä hoki "hyttyä kannan, hyttyä kannan, mutt' en tierä, kellekkä annan".

Piilosilla olijat voivat vaihtaa vaatteita keskenään ja muuten yrittää huijata etsijää.COLOURBOX

Oleellista on, että lopulta kantaja pudottaa taakkansa jonkun leikkijän taakse salaa, jotta leikkijä ei huomaisi.

Jos leikkijä huomaa, pudottaja lähtee juoksemaan piirin ympäri; se, jonka taakse keppi putosi, lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Se, joka ensin ehtii tyhjäksi jääneelle paikalle, pääsee rinkiin. Toinen lähtee kepin kanssa kiertämään.

Aiemmin leikit oli tarkoitettu teini-ikäisille ja nuorille aikuisille, mikä osaltaan selittää nykyaikuisen korvaan hurjalta kuulostavia nimiä. Vanhassa versiossa tervapadasta vastaleikkijää sai myös läpsäyttää takamukselle esimerkiksi kantamuksellaan!

LUE MYÖS: Moni ysärilapsi leikki välitunnilla "vettä kengässä", mutta mistä suosikkileikkien nimet tulevat? Selvitimme: "Riimi on tuntunut suussa mukavalta"

Lue lisää lifestyle-aiheista!

Leikkien lähteet: SKS KRA. Leikkikortisto, SKS KRA.  T.E.Okkola – Leikkiä ja urheilua -leikkiperinnekeruu 1926, SKS KRA. Lastenperinne –kilpakeräys 1969 (1972), SKS KRA. Ulla Lipposen perinnekokoelma, SKS KRA. Leikkiperinnekysely I-II 1998, SKS KRA. Minun kulttuuriperintöni –koululaisperinteenkeruu 2019, Perinneleikit.fi, Leikkipankki