Ovela kyselymenetelmä saa venäläiset kertomaan, kannattavatko he oikeasti sotaa Ukrainassa – tuloksen voi tulkita kahdella tavalla

Aiempia kyselyjä aavistuksen alempi nimellinen kannatus sodalle ei ole ihme, kun huomioidaan kyselypaikka. Vastaajat rekrytoitiin Toloka-nimiseltä internet-sivustolta, jonka käyttäjät ovat tutkijoiden mukaan keskimäärin hieman nuorempia ja merkittävästi paremmin koulutettuja kuin venäläiset keskimäärin.

Tutkijat arvioivat näiden seikkojen korreloivan länsimielisyyden ja/tai liberaaliuden kanssa ainakin jossain määrin.

Lue myös: CNN: Jopa puolet venäläisistä hyväksyy sotilaallisen voimankäytön Ukrainassa, jotta maa pysyisi pois Natosta

Onko 50–60 prosenttia paljon vai ei?

Kuinka moni venäläinen sitten kannattaa sotaa, jos huomioidaan aavistuksen länsimieliseksi kallistuvan kyselypaikan vaikutus? Tästä ei voida esittää mitään muuta kuin valistuneita arvauksia, mutta se voitaneen sanoa, että 53 prosentin lukemaa ei pidä pyöristää ainakaan alaspäin eli 50 prosenttiin.

Otsikossa esitetty lievästi ylöspäin pyöristetty muoto ”50–60 prosenttia” on yksi vaihtoehto, mutta ei mikään virallinen tai lopullinen totuus.

Onko tällainen määrä sitten paljon vai ei, on oma kysymyksensä. Tätä pohtivat myös Chapowski ja Schaub.

Tutkijat katsovat, että heidän tutkimuksensa tulokset ovat toisaalta ”hyviä uutisia”, sillä sentään kolme neljännestä venäläisistä ei oikeasti kannata hyökkäystä Ukrainaan. Toisaalta he huomauttavat, että suuri määrä venäläisiä todella oikeasti antaa sodalle tukensa, vaikka kysely pitääkin teknisen toteutuksensa vuoksi heidän mielipiteensä oikeasti salassa.

Tutkijoiden mielestä se on ”erittäin huolestuttavaa”, etenkin kun huomioidaan, että 53 prosentin lukema tulee keskimääräistä länsimielisemmästä otannasta.

Lue myös: Venäläiset ovat alkaneet jo pohtia pakoa kotimaastaan: "Moni kokee syvää häpeää ja syyllisyyden tunnetta"

Näin se kysyttiin

Tutkijat selittävät LSE:n blogipostauksessa käyttäneensä niin sanottua listakyselyä. Se on yhteiskuntatieteilijöiden ennestään tuntema, mutta suuren yleisön vähemmän tietämä menetelmä.

Listakyselyssä koehenkilöille esitetään joukko väitteitä, ja vastaajat paljastavat ainoastaan sen, kuinka monesta niistä he ovat samaa mieltä. Jos vastaaja on samaa mieltä osasta väitteitä ja eri mieltä toisista, kukaan ei voi saada edes teoriassa koskaan tietää, mitä hän ajattelee kustakin yksittäisestä väitteestä.

Chapowski ja Schaub jakoivat vastaajat sattumanvaraisesti kahteen osaan. Toisille esitettiin sattumanvaraisessa järjestyksessä neljän väitteen lista: (a) yhteiskunnan rahallinen tuki köyhille perheille Venäjällä, (b) samaa sukupuolta olevien avioliiton säätäminen lailliseksi Venäjällä, (c) valtion toimenpiteet aborttien ehkäisemiseksi ja (d) Venäjän sotilaalliset toimet Ukrainassa.

Toisten vastaajien eteensä saama lista oli muuten sama, mutta (d)-kohta eli kysymys sodasta puuttui siitä. Vastauskeskiarvojen erotus kertoi, moniko kannatti oikeasti sotaa. Nerokkaan kysymysmetodin vuoksi yksilötason tiedot eivät kuitenkaan paljastu.

Sen väitteen tukemiseksi, että 15 prosenttiyksikön ero kahden kysymysmuodon välillä todella johtuu riskien varomisesta, tutkijat pyysivät vastaajia kertomaan myös sen, pitävätkö he elämässään riskinotosta vai välttävätkö he riskejä.

Riskeistä pitävien vastaajien keskuudessa suoran kysymyksen ja listakysymyksen ero jäi 9 prosenttiyksikköön, mutta riskejä välttävien vastaajien parissa se nousi jopa 20 prosenttiyksikköön.

Lue myös: Sota on Venäjällä erikoisoperaatio, joka estää Naton hyökkäyksen – meneekö tarina läpi? "Kaduilla ovat rohkeat"

1:00Näin Venäjä on perustellut venäläisille sodan Ukrainassa: "Tarkoitus on estää kansanmurha".