Jos Eurooppa ei käytä ansaitsemaansa hengähdystaukoa viisaasti ja tehokkaasti, jää torjuntavoitosta tullut helpotus väliaikaiseksi, kirjoittaa Jouko Luhtala.
Alustava Grönlanti-sopu on syntynyt. Kauan eläköön Grönlanti-sopu.
Ja näin myös tapahtuu, jos Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpia on uskominen.
Trumpin mukaan sopu se kestää "ikuisuuden" ja antaa Yhdysvalloille kaiken, mitä se haluaa.
Lisäksi "kaikki ovat tyytyväisiä" sopimukseen.
Kerrassaan upeaa.
Naton mukaan sopimuksessa kyse on Venäjästä, Kiinasta ja arktisen alueen turvallisuuspolitiikasta. Yhdysvaltojen kilpailijat siis halutaan pitää poissa Grönlannista.
Asiantuntijoiden mukaan kyse ei koskaan ollut Venäjästä, Kiinasta tai turvallisuuspolitiikasta, vaan Grönlannin mineraaleista.
Mineraaleista ei vielä keskiviikon puoleen yöhön mennessä ole kerrottu mitään. Se on petollista.
Mineraalipuheen puutteesta voi mahdollisesti tulla vielä suurikin ongelma, sillä geopolitiikassa mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu.
Silti, sovussa on ensitietojen valossa Euroopan torjuntavoiton makua.
Eurooppa reagoi Trumpin tulliuhkauksiin poikkeuksellisen terhakasti. Puheenvuoroissa oli sellaista jämäkkyyttä ja yhtenäisyyttä, johon ei todellakaan olla totuttu.
Eurooppa ja muu läntinen maailma vaikutti – vihdoin – heränneen siihen, että Trumpin ulkopolitiikka ei ole vain hassuja heittoja, vaan raakaa todellisuutta.