Suomessa pitäisi toden teolla miettiä, mikä on suhteemme Venäjään ja sen edeltäjään Neuvostoliittoon, sanoo tutkimusprofessori Antti Pentikäinen George Mason University Carter Schoolista.
Moni suomalainen huomasi pelkäävänsä, kun venäläispanssarit vyöryivät Ukrainaan viime vuoden helmikuun 24. päivä.
Yksi heistä oli professori Pentikäisen anoppi, jolla "desanttipelot aktivoituivat", vaikka hän oli syntynyt sodan jälkeen.
Pentikäisen veljen anoppi puolestaan ei suostunut lähtemään Sallaan sukujuhliin, koska häntäkin pelottivat venäläiset.
Suomessa desanteiksi kutsuttiin neuvostoliittolaisia sotilaita, joita Kreml lähetti rintamalinjojen taakse sabotoimaan ja vakoilemaan.
– Aivotutkijat sanovat, että sotatrauma siirtyy fysiologisena jälkenä seitsemän sukupolvea. Suomessa sotakokemuksista vaiettiin ja se on varmin tapa siirtää trauma eteenpäin, Pentikäinen sanoo.
Lue myös: Reservin kenraali: Kriisissä Itämeri voisi olla "kauhun meri", jossa satamat seisoisivat kuin nyt Mustallamerellä
Muistomerkit eivät riitä
Sotatraumoilla voi olla kova henkilökohtainen hinta, Pentikäinen toteaa. Ne vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja tapaan kokea maailma.


