Milloin ihminen on terapian tarpeessa? Uutisaamussa vieraillut psykoterapeutti Ben Furman on huolissaan medikalisaatiosta eikä rummuttaisi yksinomaan pitkän yksilöterapian puolesta. Moni hyötyisi kevyemmistäkin hoitokeinoista.
Jokainen on joskus alakuloinen tai ahdistunut, mutta läheskään aina kyse ei ole varsinaisesta mielenterveyden häiriöstä. Diagnosointi perustuu sopimuksiin ja kriteereihin, mutta loppujen lopuksi raja normaalin mielen ailahtelun ja varsinaisen sairauden välillä on häilyvä.
– Me voidaan itse päättää, milloin ajatellaan, että meidän ongelma on vakava ja milloin ei, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Ben Furman sanoi Uutisaamussa.
– Mä en oikein usko tuohon diagnostiseen ajatteluun.
Furman pitää ongelmana sitä, että tavallisista vastoinkäymisistä johtuvaa oireilua lähdetään herkästi diagnosoimaan esimerkiksi masennukseksi. Kun elämän normaaleja vaikeuksia pidetään oireina mielenterveyshäiriöstä, kyse on medikalisaatiosta.
– Sitten kun se diagnoosi tulee, niin me tiedetään, että usein tulee myös lääkitys.
Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä, kertoo Terveyskirjasto. Lääkkeitä pidetään tärkeänä osana esimerkiksi toistuvien masennustilojen sekä monien ahdistuneisuushäiriöiden hoitoa. Usein paras hyöty saavutetaan usein yhdistämällä lääkehoito psykoterapiaan.
Lue myös: Psykedeeliterapia avaa kirjaimellisesti uusia ajatusratoja – ylilääkäri huolissaan huumehypestä
Jokainen voisi hyötyä keskusteluavusta, ei terapiasta
Furman näkee, että jokainen voisi hyötyä silloin tällöin keskusteluavusta, jonka avulla ihminen näkisi, mikä hänen elämässään on hyvää ja mihin toivoisi muutosta. Hän ei kuitenkaan kutsuisi sitä terapiaksi.
