Rinnasta alaspäin halvaantunut Ida, 50, parani MS-taudista kantasolusiirrolla – tällaista hoito on

"Tunsin olevani pyton"

Pahimmassa vaiheessa Berner oli halvaantunut rinnasta alaspäin. Hänen kätensä eivät toimineet eikä hän voinut puhua, syödä eikä käydä vessassa. Myös hänen näkönsä oli huonontunut ja kuulo heikentynyt.

MS-taudin fyysisiä oireita mittaavan EDSS-asteikon mukaan Bernerin tilanne oli hyvin heikko. Asteikolla 0–10 hänen tilansa oli 9.

– Jos arvo on nolla, vammaisuutta ei ole, ja jos arvo on kymmenen, olet kuollut, Berner selvittää.

Hän kertoo tunteneensa olonsa ”pytoniksi”.

Kun keho oli luovuttaa, Berner tapasi oikean ihmisen

Berner kertoo, että kun hänen kehonsa oli jo luovuttaa, hän tapasi Jan Fagius -nimisen lääkärin. 

Berner kuvaa, että matkassa oli "kohtaloa ja onnea".

– Vanhempi lääkäri Uppsalasta, josta olen kotoisin, kuuli minusta tyttärensä kautta. Tytär oli siskoni paras ystävä.

– Lääkäri oli odottanut jotakuta, joka on niin huonossa kunnossa, että hänelle kannattaa kokeilla niin riskialtista hoitoa, että se voi pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan, Berner kertoo.

Veren kantasolusiirtoa ei ollut ennen tätä tehty kenellekään MS-tautia sairastavalle Skandinaviassa. 

– Hän soitti minua tuolloin hoitaneelle lääkärilleni ja keskusteli muiden asiantuntijoiden kanssa Uppsalassa.

– Monien tutkimusten jälkeen he ja minä päätimme, että meidän pitäisi kokeilla sitä.

Lue myös: MS-tautia sairastava Elina otti riskin ja maksoi yli 50 000 euroa päästäkseen uudesta toivosta kiinni – "Eivät ne lääkkeet paranna"

"Se oli viimeinen toivoni"

Hoitojen aloittaminen oli Bernerin mukaan toisaalta hyvin stressaavaa, toisaalta hän suhtautui asiaan rauhallisesti.

– Olin silloin niin huonossa kunnossa, että tiesin, että jos mitään ei tehtäisi, kuolisin. Joten minulla ei ollut vaihtoehtoa. Se oli viimeinen toivoni – ja luotin lääkäreihin.

– Ajattelin, että kuolisin mieluummin nopeasti kuin hitaasti, jos niin kävisi.

Berner kertoo saaneensa ensin useita kierroksia kortisonitippoja. 

– Sen jälkeen kokeiltiin toista tiputusta, jonka nimi taisi olla immunoglobuliini, sekä plasmafereesiä, jolloin sain terveitä vasta-aineita.

Bernerin olo oli hoitojen aikana hänen omien sanojensa mukaan uskomattoman vaikea. Se johtui Bernerin mukaan siitä, että hän oli niin huonossa kunnossa. 

– MS-tautini oli epätavallisen nopea ja raju, Berner selvittää. 

– Monille muille potilaille, joille on tehty sama hoito, ei ole käynyt yhtä huonosti. Jotkut ovat jopa voineet jäädä kotiin joksikin aikaa ennen kriittisintä vaihetta, jolloin annetaan kemoterapiaa.

Lääkärin kanssa lähetellään nyt vain joulukortteja

Bernerille tehtiin kantasolusiirto toukokuun 2004 lopussa. Hän oli sairaalassa toipumisen ja kuntoutuksen takia heinäkuun loppuun asti.

– Sen jälkeen minua yhä kuntoutettiin ja tiheitä seurantakäyntejä oli noin vuoden ajan. Niissä otettiin röntgenkuvia, verikokeita, selkäydinnestekokeita ja niin edelleen. 

– Minua seurattiin Uppsalassa kaikkiaan noin 12 vuotta kerran vuodessa. Lisäksi minulle annettiin tiputusta raskausaikoina vuosina 2007 ja 2011. Muuten en ole ollut yhteydessä neurologiin – lukuun ottamatta joulukortteja.

Berner kertoo, että hänen MS-tautinsa ei ole ollut aktiivinen kantasolusiirron jälkeen. Hänen lääkärinsä pitää häntä parantuneena.

– Vaikka sitä ei voi tietää varmasti ennen kuin olen elänyt elämäni loppuun, Berner muistuttaa.

Lue myös: Annan, 28, MS-tauti parantui kantasolusiirrolla – Hanna, 32, toivoo samaa, mutta neurologi muistuttaa ”kuun pimeästä puolesta”

Kirja auttoi työstämään muistoja

Berner kertoo sairastumisestaan vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassa Mitt år med MS: Är jag botad nu? Akademiska Krankenhusetin johtava lääkäri ja dosentti Jan Fagius on kirjoittanut esipuheen teokseen. 

Berner kertoo, että kirja auttoi häntä käsittelemään muistojaan. 

– Toivoin myös, että kirjani voisi antaa voimaa ja toivoa muille MS-tautia sairastaville ja saada hoidon yleistymään Ruotsissa ja myös muissa maissa.

Lue myös: MS-tauti yleisempi Suomessa kuin monissa muissa maissa – tällaiset ovat ensioireet

"Nykyään elän, kuten kaikki muutkin"

Berner on nyt 50-vuotias kahden lapsen äiti. Lapset ovat syntyneet kantasoluhoitojen jälkeen. Hän asuu perheineen maalla ja työskentelee koulukuraattorina.

Hän toivoo, että hoitoa voitaisiin antaa yhä useammalle myös Pohjoismaissa. Suomen terveysviranomaisia hän kannustaa osallistumaan hoitoon liittyviin tutkimuksiin. 

– Tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä hoito antaa parhaat tulokset ja on kustannustehokas. Lisäksi kukaan ei ole kuollut hoidon seurauksena. Sen sijaan valtaosa potilaista on parantunut.

Suomalaisiin MS-tautiin sairastuneisiin hän haluaa valaa toivoa.

– Toivon tietenkin, että heillä on mahdollisuus saada tätä hoitoa itse. Jos en olisi itse saanut, en voisi vastata kysymyksiinne tänään, koska olisin kuollut. 

– Minun oli jatkettava elämääni ja nykyään elän, kuten kaikki muutkin. Voin tehdä töitä, juosta, uida ja kirjoittaa kirjoja. Minulla oli myös ollut onni tulla kahden tyttären äidiksi.