Ruotsalaistutkimuksessa tehtiin sian nahasta sarveiskalvoja, ja sokeat saivat näkönsä takaisin

– Tällä hetkelle olemme riippuvaisia luovutuksista, joita saadaan kuolleilta ihmisiltä. Sarveiskalvoista on suuri pula. Niitä tarvittaisiin vuositasolla 13 miljoonaa, mutta leikkauksia tehdään vain 200 000 vuodessa, Neil Lagali sanoo. 

Suomessakin pulaa sarveiskalvoista

Myös Suomessa on jonkin verran pulaa sarveiskalvoista. HYKS:in silmäpankin johtaja pitää tilannetta meillä kuitenkin kohtuullisen hyvänä. 

– Hyksissä meillä tehdään 75-80 prosenttia kaikista Suomen sarveiskalvonsiirroista. Lukumääräisesti sellaiset 250 kappaletta vuodessa, kertoo HYKS:n silmäpankin johtaja, osastonylilääkäri Kari Krootila.

– Kyllä meilläkin ja muuallakin maailmassa on pulaa sarveiskalvoista. Emme aina Helsingissäkään saa niin paljon sarveiskalvoja siirrännäisiksi kuin haluaisimme, mutta kohtuullisen hyvin kuitenkin.

Kari Krootila kertoo, ettei sarveiskalvoja riitä Suomessakaan aina siirrännäisiksi.MTV Uutiset

Ruotsalaistutkimukseen Krootila suhtautuu maltilla ja mielenkiinnolla. Hänen mukaansa tutkijat ovat muunnelleet jo käytössä ollutta vanhaa konseptia.

– Tällainen synteettinen materiaali, mitä he ovat tehneet tiettyyn osaan sarveiskalvoon, niin siinä on tiettyjä etuja. 

– Sen saatavuus on hyvä, säilytys ennen siirtoa on helpompi ja sitä voidaan säilöä pitkiä aikoja ennen siirtoa. Kuolleen luovuttajan sarveiskalvo tulee siirtää kahden viikon kuluessa siitä,  kun se on vapautettu käyttöön. 

Markkinoille lähivuosina

Linköpingissä tutkimukset jatkuvat, ja markkinoille sikaproteiinisarveiskalvot saadaan Lagalin arvion mukaan kolmen - viiden vuoden kuluttua. 

– Toivomme, että valmis tuote lähtisi moneen maahan. Siirrännäistä varten ei tarvita erityistä biopankkia, vaan tavallinen jääkaappi riittää.

– Tämä merkitsee paljon maissa, joissa ei ole mahdollisuutta sarveiskalvojen luovutukseen tai niiden säilyttämiseen biopankissa.

Lagali uskoo, että tekosarveiskalvot lisäävät leikkausten määrää, ja siitä tulee halvempi. 

– Uskomme ehdottomasti, että operaatiosta tulee halvempi, ja päämäärämme on, että näitä käytettäisiin kehitysmaissa, Neil Lagali sanoo.