54-vuotias mies sieppasi 9-vuotiaan pojan perjantaiaamuna 22. huhtikuuta Helsingin Kulosaaressa, kun poika oli matkalla kouluun. Epäilty uhkasi poikaa aseella ja pakotti hänet autoonsa.
Mies ajoi pojan kanssa Sipooseen, jossa hän jätti pojan metsään. Hän sitoi lapsen kiinni puuhun nippusiteillä. Lisäksi pojan jalat olivat kiinni nippusiteillä ja kasvot peitettynä.
Poika sai itsensä irti siteistä, kun epäilty oli lähtenyt paikalta. Tekijää epäillään panttivangin ottamisesta, mutta mies kiistää rikoksen.
Panttivangin ottamiset ja sieppaukset ovat Suomessa harvinaisia, mutta eivät täysin tavattomia.
– Sieppaustutkinnat ovat poliisille todella haastavia, koska on ensiarvoisen tärkeää, että uhri selviää vahingoittumattomana ja hengissä, sanoo eläkkeellä oleva keskusrikospoliisin entinen rikosylikomisario Tero Haapala Rikospaikan Murharyhmässä.
– Rikoksen selvittäminen ei saa tapahtua uhrin hengen ja terveyden kustannuksella, Helsingin poliisista eläkkeelle jäänyt rikostarkastaja Petri Rainiala lisää.
Lue myös: Uutta tietoa Kulosaaren lapsisieppauksesta: Epäilty uhkasi poikaa aseella ja sitoi hänen silmänsä – "Poika toimi poikkeuksellisen rohkeasti"
Sieppauksissa aina omat erityispiirteensä
Suomessakin on tapahtunut monenlaisia sieppauksia. Jokaisessa tapauksessa poliisin täytyy huomioida hieman eri asioita.
– Meillä on ollut linnoittautumisesta alkaneita panttivankitilanteita, lentokonekaappauksia ja terrorismikaappauksia ulkomailla. On ollut Jolon, Jemenin, Afganistanin ja Kolumbian panttivankikaappaukset, jotka ovat olleet poikkeuksellisia, koska joudumme olemaan useiden ulkomaalaisten viranomaisten kanssa tekemisissä, Haapala luettelee.
