Ukrainan sota on nostanut esiin järkyttäviä julmuuksia, joita on tehty siviileille. Sota aiheuttaa monenlaisia traumoja, jotka kroonistuessaan sairastuttavat mielen jopa pysyvästi. Niiden hoito vaatii erikoistason kuntoutusta ja hoitoa.
Astun Taysin pakolaispsykiatrian poliklinikan erikoislääkäri Tapio Hallan huoneeseen. Katseeni kiinnittyy seinällä olevaan tauluun, jossa lukee englanniksi ja arabiaksi: toipuminen vaatii kärsivällisyyttä.
– Viesti on tärkeä sekä asiakkaalle että hoitajalle. On hyvä ymmärtää, että takapakkeja tulee ja sitten taas mennään eteenpäin. Aika on paras lääke. Asiakkaillamme on yleensä vaikeita traumoja. Monilla on kokemuksia vankeudesta, kidutuksesta, raiskauksista ja väkivallasta, Halla toteaa.
Halla on työskennellyt noin kaksikymmentä vuotta sotatraumoista kärsivien pakolaisten parissa.
Sotatraumat voivat syntyä siitä, mitä itselle on tapahtunut tai mitä on joutunut todistamaan sivustakatsojana.
– Tehtävämme on täällä tutkia ja hoitaa sairauksia, jotka sota ja traumat ovat aiheuttaneet. Perusterveydenhuolto, vastaanotto- ja kriisikeskukset antavat akuutin vaiheen avun. Meille tullaan vasta, kun traumat ovat pitkittyneet tai kroonistuneet, Halla avaa prosessia.
Lue myös: Ukrainalainen Petro joutui venäläisten vangiksi – kertoo nyt kidutuksesta, kohti ammutuista luodeista ja hänelle tarkoitetusta haudasta
Sotatraumojen hoito vaatii erikoisosaamista
Suomessa on saatu kokemusta sotapakolaisten hoidosta eri puolilta maailmaa tänne tulleiden pakolaisten kanssa.
Edellinen pakolaisaalto vuonna 2015 toi tänne muun muassa syyrialaisia, afganistanilaisia, iranilaisia ja irakilaisia. Vuosien varrella heitä on tullut myös Afrikan maista ja Kaukoidästä.
– Ukrainasta tulleita pakolaisia alkaa tulla myös meille aikanaan. Kaikki eivät tarvitse apua traumojensa kanssa selviämiseen. Osa pystyy jatkamaan elämäänsä ja käsittelemään ne omin voimin. Toisten elämä ei palaa koskaan entisille raiteilleen, Halla kertoo.
Resurssit eivät kuitenkaan riitä Suomessa kaikkien pakolaisten auttamiseen. Tällä polilla hoidetaan vuosittain noin parisataa asiakasta.
– Resurssimme eivät riitä tällä hetkellä enempään. Olisi tärkeää lisätä koulutusta ihan perusterveydenhoidon tasolla jo siihen, että osattaisiin kohdata traumatisoituneet ihmiset oikein, Halla painottaa.
