Suomen vesijohtoverkoston tila on heikentymässä huolestuttavasti.
Vesijohtoja on saneerattu huomattavasti hitaammin kuin tarve olisi vaatinut. Kun korjausvelka kasvaa, putkirikot lisääntyvät. Myös saastuneen veden aiheuttamien tautiepidemioiden määrä voi kasvaa, ellei vesijohtoja saada kuntoon.
Pääkaupunkiseudulla on 3 200 kilometriä vesijohtoputkia, joista vanhimmat on rakennettu 1800-luvulla. Pääkaupunkiseudun vesijohtoverkostossa tapahtuu 230–250 putkirikkoa vuodessa.
– Kyllä meillä on paljon vuotoja ja paljon rikkoja suhteessa muihinkin, mutta on meillä myös resursseja. Muun muassa varallaolo on vahvaa. Mitä tahansa tapahtuu, pystymme reagoimaan kaikkina aikoina, HSY:n (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) verkostopäällikkö Sami Sillstén vakuuttaa.
Kunnostustyöt etenevät liian hitaasti
Suomessa on kaikkiaan 1 500 vesilaitosta, joista neljäsosa on kuntien omistamia. Loput ovat pienempiä laitoksia tai vesiosuuskuntia.
Läheskään kaikilla ei ole riittäviä resursseja verkoston kunnossapitoon. Maassa on yhteensä 107 000 kilometriä vesijohtoverkkoa ja siitä 6 000 kilometrin on arvioitu olevan erittäin huonossa kunnossa. Verkoston korjaaminen on edennyt huomattavasti tarvetta hitaammin.
– Saneeraustarvetta on karttunut vuosien mittaan aika paljon, koska saneerausmäärät ovat olleet alle puolet siitä, mikä olisi järkevän käyttöiän takaava määrä. Jälkeen on jääty jo pitkän aikaa, Suomen Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja huomauttaa.
