Susanna Ingerttilän äiti keräsi kissankarvaa vuosia. Siitä syntyi muun muassa kissankarvatakki.
Kerroimme aiemmin Niinasta, joka teki koirastaan rukkaset kehräämällä sen karvaa langaksi. Juttu herätti muistoja Susanna Ingerttilässä.
– Muistan sanoneeni, että eikö nämä heivata jo menemään, Ingerttilä, 52, kuvailee äitinsä karvaprojektia.
1990-luvulla perheessä oli kissa, Donna. Aina, kun sitä harjasi, irtosi runsaita tuppoja karvaa.
– Äitini sanoi, että tästähän voisi tehdä lapaset, Ingerttilä kuvaa.
Lue myös: Niina teki koirastaan rukkaset: "Sataprosenttista koirankarvalankaa"
Äiti alkoi säilöä kissankarvaa muovikassiin.
– Sitten sitä alkoi kertyä. Kissa sai vielä pentueenkin tämän jälkeen, ja siitä jäi meille yksi pentu, Diiva. Sitten olikin kaksi, joista kerättiin. Karvaahan aina vain survottiin alemmas pussin pohjalle, Ingerttilä sanoo.
"Oliko sitä niin paljon, meillä on hattukin siitä?"
2000-luvun alussa keräilyharrastus oli jatkunut kymmenisen vuotta. Karvoja oli jätesäkillinen. Ingerttilä oli jo ehdottanut niiden hävittämistä, mutta äiti ei suostunut – hän päätti kehräyttää karvasta lankaa.
– Ensimmäisestä paikasta tuli soitto, että kissankarva on liian liukasta, saako laittaa mukaan koirankarvaa. Ei missään tapauksessa saanut, Ingerttilä nauraa.
Lopulta kehrääjä löytyi. Langat saatiin. Tuttu neuloja loihti niistä villatakin, jossa on silkkinen vuori.
