Brysselin yöstä tulee taas kerran pitkä. Alustava tieto hollantilaisen sosiaalidemokraatin Frans Timmermansin noususta EU:n komission johtoon rusikoitiin maan rakoon jo ennen kuin nimityksiin keskittyvä huippukokous saatiin käyntiin. Pattitilanne on vähintään yhtä todennäköinen kuin ratkaisu.
Esitys on kiistatta lupaava.
Jäsenmaiden johtajien Eurooppa-neuvoston ja EU-parlamentin konflikti vältettäisiin. Saksa ja Ranska olisivat jotakuinkin yksimielisiä. Parlamentin poliittiset ryhmät tukisivat. Ja ehdokas olisi hyvä.
EU ei kuitenkaan olisi EU, jos kaikki menisi näin helposti. Jos rypyt silitettäisiin jo ennen neuvotteluja ja varsinainen ratkaisu olisi läpihuutojuttu.
Timmermans kiilaisi ohi Weberin
Euroopa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin räätälöimä paketti nostaisi toteutuessaan komission johtoon hollantilaisen sosiaalidemokraatin, komission nykyisen varapuheenjohtajan Frans Timmermansin.
Timmermans korvaisi parlamentin suurimman ryhmän, keskustaoikeistolaisen EPP:n kärkiehdokkaan, saksalaisen Manfred Weberin, koska hän ei saa taakseen riittävän laaja tukea.
Lohdutukseksi Weberistä tulisi parlamentin puhemies. Myös Eurooppa-neuvosto pysyisi EPP:n hallussa. Liberaalin keskustan ja Ranskan presidentin Emmanuel Macronin yhteinen parlamenttiryhmä saisi ulkopoliittisen edustajan paikan.
Saksan, Ranskan, Hollannin ja Espanjan nimissä tehdyn esityksen suurimmaksi kompastuskiveksi nousee Timmermans. Vaikka on kiistatta pätevä ja karismaattinen.
Itä-Euroopan maat marssivat yksi toisensa jälkeen tv-kameroiden eteen ilmoittamaan haisevan vastalauseensa. Puolan ja Unkarin vastaisia rangaistustoimia masinoinutta Timmermansia ei idässä pidetä ”yhdistävänä tekijänä”.
Myös EPP:n rivit alkoivat rakoilla ennen kuin kaikki EU-johtajat oli saatu koottua suuren pyöreän pöydän ääreen. Äänekkäin epäilevä näkemys sosiaalidemokraatin valitsemisesta tuli Itävallan konservatiiveilta.