Tutkijat ovat löytäneet vaikeasti havaittavia lapislatsulin läikkiä keskiaikaisen naisen luurangon alaleuasta. Lapislatsuli on korukivenä käytetty sininen puolijalokivi. Harvinaisen sinisen pigmentin löytö naisen luurangosta tuo uuden näkökulman yhteen historian lukuun.
Tutkijat selvittivät useita syitä, miten nainen olisi voinut joutua kontaktiin tämän sinisen pigmentin kanssa, mutta vain yksi tuntui todennäköiseltä.
– Pigmentin levittäytymisen perusteella hänen suuhunsa uskomme, että nainen maalasi ja nuolaisi pensselin päätä, kertoo Monica Tromp, yksi tutkimuksen tekijöistä.
Siniset jäljet olivat painautuneet luurangon hampaisiin. Monet spektrografiset tutkimukset kertoivat sinisen värin olevan ultramariinia, harvinaista pigmenttiä, joka on peräisin murskatuista lapislatsulin kivistä.
Tuohon aikaan se oli yhtä kallista kuin kulta.
Ultramariinia ja kultaa käytettiin kuvittamaan ja koristamaan käsikirjoituksia ja ylellisiä kirjoja luostareissa. Vain parhaat taiteilijat saivat käyttää niitä niiden hinnan vuoksi.
– Vain kirjurit ja erityisen taitavat maalarit saivat käyttää kultaa ja ultramariinia, kertoo tutkija Alison Beach.
Tuhoutunut luostari
Tutkimuksessa tutkittiin keskiaikaisen hautausmaan jäännöksiä Saksassa. Hautausmaan yhteydessä oli naisten luostari, jonka tutkijat uskovat olleet naisten yhteisö jo 900-luvulla.
Luostarista on vain vähän tietoa, koska se tuhoutui lähistöllä tapahtuneiden taisteluiden aiheuttamassa tulipalossa 1300-luvulla. Viimeiset kirjalliset dokumentit luostarista ovat vuodelta 1244.
Naisen uskotaan olleen 45-60-vuotias, kun hän kuoli vuosien 997-1162 välillä. Luuranko itsessään on hyväkuntoinen eikä siinä ole jälkiä vammoista tai tulehduksista.
Kirjurit yleensä miehiä
Ei ole yllätys, että löytö tehtiin Saksan maaseudulta. Siihen aikaan kirjoja tehtiin luostareissa ympäri maata.