Sen, että sota on turmellut Ukrainan luontoa, näkee käytännössä jokaisesta sotakuvasta.
Itä-Ukrainassa taisteluita käydään pitkälti peltoaukioilla ja niitä halkovilla metsäkaistaleilla. Oli kesä tai talvi, ovat pellot täynnä pääasiassa tykkitulen aiheuttamia räjähdysjälkiä.
Helpoiten havaittava ympäristötuho lienee tulipalo luonnossa.
Eniten niitä on ymmärrettävistä syistä eturintaman läheisyydessä. Tämä näkyy myös avaruusjärjestö Nasan ylläpitämästä tulipalokartasta, joka Ukrainan osalta seuraa tyypillisesti erittäin tarkasti etulinjaa.
Kaikki vuodet eivät ole sota-aikanakaan ympäristötuhojen osalta veljeksiä keskenään. Viime kesänä tulipaloja syttyi erityisen paljon, sillä Ukrainassa oli poikkeuksellisen kuiva kesä.
Sodan myötä lukuisia kaivoksia on tuhottu tai hylätty.All Over Press
Vaikka tulipalo olisi muun kuin sodan sytyttämä, vaikeuttaa sota sen sammuttamista, sillä droonien ja tykkitulen keskellä työskentely on usein yksinkertaisesti liian vaarallista.
Ympäristötuhoja tapahtuu myös ikään kuin sodan sivutuotteena.
Kun tehtaita ja kaivoksia hylätään taisteluiden tullessa liian lähelle, jäävät ne ilman huoltoa ja valvontaa.
Tyypillisesti tehtaisiin jää paljon materiaalia, joka valvomattomana tai räjähdysten saattelemana voi aiheuttaa merkittävää ympäristövahinkoa.
Ukrainassa on valtava määrä miinoja ja räjähtämättömiä ammuksia.Credit: Denys Kornylov / Alamy Stock Photo
Sotarikos, josta vaikea tuomita
Ympäristön tahallinen ja laajamittainen tuhoaminen voi olla sotarikos.
Sota itsessään on Venäjän aloittama, joten ympäristövahingot ovat sikäli Kremlin toimien tulos, mutta se ei vielä itsessään riitä tuomioon.
Maalaisjärjellä ajateltuna ilmeisin esimerkki luonnon tahallisesta tuhoamisesta Ukrainan sodan aikana on Kahovkan pato, joka räjähti 6. kesäkuuta 2023.
Padolla räjähti vain pari päivää sen jälkeen, kun Ukraina oli aloittanut suuren vastahyökkäyksensä.
Suuri osa asiantuntijoista uskoo Venäjän räjäyttäneen padon hidastaakseen ukrainalaisjoukkojen etenemistä. Venäjä ja Ukraina ovat syyttäneet räjähdyksestä toisiaan. Molemmat ovat kiistäneet vastuun.
– Siitäkin Venäjän tuomitseminen kansainvälisessä oikeudessa on hyvin vaikeaa, sanoo oikeussosiologian dosentti Freek van der Vet.
Freek van der Vet johtaa Helsingin yliopiston Toxic Crimes -projektia ja on käsitellyt laajalti Ukrainan ympäristön kärsimiä vahinkoja.
Pommitusten aiheuttamat suuret tulipalot ovat Ukrainassa liki arkipäivää.All Over Press
Ukraina on itse alkanut tutkia joitain tapauksia luonnontuhontana, sillä se on maan lakipykälien mukaan rikos.
– Ympäristövahinkoja voidaan tutkia ja Ukraina dokumentoikin niitä. Todistustaakka on kuitenkin hyvin korkea, sanoo van der Vet.
– On vaikea todistaa, että jokin vakava ja laaja ympäristövahinko olisi tehty tahallisesti.
Vuodesta 2014 lähtien tapahtuneita ympäristövahinkoja on ollut sikäli helppo selvittää, että Ukraina on sodan aikana listannut vahinkoja poikkeuksellisen tarkasti.
– Tämä on ensimmäinen sota, josta on näin paljon dataa saatavilla. Tieto luonnon kärsimistä tuhoista ei ole kuitenkaan sama asia kuin todiste oikeudessa, van der Vet sanoo.
Maaperän palautuminen entiselleen voi sodan jälkeen viedä vuosikymmeniä.STELLA Pictures / ddp
Myrkytetty maaperä
Tykistötulen aiheuttamat kraatterit ja sodan aiheuttamat tulipalot on helppo havaita paljaalla silmällä.
Suurin osa ympäristötuhoista on kuitenkin ihmiselle liki näkymättömiä.
Nopeasti pahinta tuhoa näistä tuhoista voivat aiheuttaa miinat, jotka Ukraina laskee ympäristötuhoiksi, sillä ne estävät valtavien luontoalueiden turvallisen käyttämisen.
Ongelma koskee sekä metsiä, joissa ei voi kävellä että peltoja, joita ei pysty viljellä.
Osittain samankaltaisen ongelman muodostavat räjähtämättömät ammukset, jotka voivat vuotaa myrkyllisiä kemikaaleja maaperään.
Vaikeasti havaittavista ympäristövahingoista myrkyttynyt maaperä on yksi laajimmista. Maaperään on voinut valua esimerkiksi raskaita metalleja, elohopeaa ja arsenikkia.
Onkin arvioitu, että laadultaan heikentynyttä maanviljelysmaata on kymmenen miljoonaa hehtaaria.
Aiemmista sodista tiedetään, että taistelutantereiden maaperällä voi mennä entiselleen palautumiseen vuosikymmeniä.
Ympäristöministeri Hrynchuk puhuu kymmenestä vuodesta tai vuosikymmenistä.
– Hyvin vaikea arvioida, hän myöntää.
Sitten ovat ne alueet, jotka vain hyvin todennäköisesti on menetetty. Näitä ovat Hrynchukin mukaan ennen kaikkea luonnonpuistot, joissa eli harvinaisia lajeja.
– Niitä ei ole mahdollista palauttaa siihen kuntoon, jossa ne olivat ennen sota. Ne vain ovat muuttuneet liikaa.
Jouko Luhtala työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana. Hän on erikoistunut kansainvälisiin suhteisiin sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Ukrainan ympäristö- ja luonnonvaraministeri Svitlana Hrynchuk.
