Hoivakoti Fionassa henkilökunta tulee opastamaan oikeaan huoneeseen. Ovessa lukee Helmi ja Stig, sisällä makaa toistensa viereen siirretyissä sängyissä kaksi 93-vuotiasta vuodepotilasta kädet tiukasti toisissaan kiinni. Niin tiukasti, että se on harvinaista.
– Kyllä, näin he ovat aina. Ja kun meidän pitää välillä vaihtaa asentoa eli kääntää kylkeä, me joudumme siirtämään sänkyjä, koska selätysten heitä ei voi asettaa, kertoo vastaava sairaanhoitaja Johanna Lång.
Pariskunta ei enää jaksa puhua muutamaa sanaa lukuun ottamatta. Sanoja ei tarvitakaan, kun he katsovat toisiaan: jokainen näkee kiintymyksen määrän silmistä ja suupielissä karehtivasta hymystä.
Mutta pitkään asiat olivat huonommin.
– Isä oli toisessa palvelukodissa, koska hänen kuntonsa ei ollut niin huono. Hän kyseli monta vuotta, missä äiti on. Se tuntui niin pahalta kun näki, miten paljon hän äitiä kaipasi, kertoo pariskunnan poika Lars Witick.
Tänä syksynä Stigin kunto heikkeni siinä määrin, että hän tarvitsi myös ympärivuorokautista hoitoa. Perhe ryhtyi hankkimaan paikkaa samasta hoivakodista, missä Helmi oli.
Vieläkään ei ollut selvää, että pariskunta pääsisi samaan huoneeseen.
– Se johtuu siitä, että lain mukaan jokaisella asiakkaalla on oltava 20 neliön huone, eikä kahta voi sijoittaa samaan huoneeseen. Saimme kuitenkin poikkeusluvan aluehallintovirastolta ja Valviralta, kertoo Johanna Lång.
Siitä saakka pariskunta on maannut kylki kyljessä irrottamatta otettaan toisistaan. Henkilökunta joutuu irrottamaan kädet hoitotoimien ajaksi.
