Väitöstutkimuksen mukaan hyperemeesistä kärsivät odottajat korostuvat myös raskaudenkeskeytystilastoissa.
Vakavaan raskauspahoinvointiin eli hyperemeesiin voi olla vaikea saada apua, osoittaa synnytys- ja naistentautiopin tohtorikoulutettavan Miina Nurmen väitöstutkimus. Väitöskirja tarkistettiin Turun yliopistossa syyskuun alussa.
Neuvolan ensikäynnit alkavat tyypillisesti kahdeksannella raskausviikolla. Hyperemeesin oireet käynnistyvät yleensä jo viidennellä viikolla – joskus aikaisemminkin.
Lue myös: Entistä useampi päihdeäiti pääsee hoitoon vasta, kun lapsi on syntynyt – vauvojen terveydelle se voi olla liian myöhäistä
– Hyperemeesin kanssa ei voi jäädä viikoiksi odottamaan aikaa neuvolalääkärille, vaan apua pitää saada jo työterveyshuollosta, päivystyksestä tai terveyskeskuksesta. Valitettavasti hyperemeesi ei ole tuttu vielä kaikille asiantuntijoillekaan, eikä raskauspahoinvointia välttämättä osata ottaa vakavasti, Nurmi sanoo.
Nurmen mukaan joskus käy myös niin, että odottaja ei tunnista oireitaan hyperemeesiksi eikä osaa hakea apua ajoissa. Varsinkin ensimmäisen raskauden kohdalla voi olla hyvin haastavaa arvioida, millaista raskauspahoinvoinnin niin sanotusti kuuluisi olla ja milloin on kyse jostakin vakavammasta.
– Osa naisista potee jopa huonommuuden tunnetta vertaillessaan omaa oloaan muihin odottajiin.
Pahoinvointi estää arjessa toimimisen
Hyperemeesiin liittyy tavanomaisia raskauspahoinvoinnin oireita – pahoinvointia ja oksentelua – mutta oireet ovat todella voimakkaita.
Pahoinvointi ja heikotus estävät tavallisten arjen asioiden tekemisen, ja ruoka kuvottaa niin paljon, ettei sitä saa pidettyä sisällä tai pysty syömään lainkaan.
Oksentaminen taas johtaa kuivumiseen ja pidempään jatkuessaan myös nälkiintymiseen, joka näkyy odottajan painonlaskuna.
